Aamulehti
Koulujen lukuvuosi päättyy tämän viikon lauantaina. Kevätjuhla on lähtölaukaus koululaisten lomille, mutta se on merkityksellinen myös vanhemmille. Tämä kävi selväksi, kun Aamulehti uutisoi 25. toukokuuta kuinka Ylöjärvellä kaupunki ylintä johtoa myöten sai palauteryöpyn pettyneiltä vanhemmilta, jotka oltiin aikeissa sulkea koulujen kevätjuhlien ulkopuolelle koronatilanteeseen vedoten. Rehtorit joutuivat pyörtämään päätöksen.
On ymmärrettävää, että koronakortin heiluttaminen tässä vaiheessa pandemiaa tuntuu väärältä. Wilmaan kilahtanut lakoninen viesti, joka ilmoittaa, että vanhemmat eivät ole tänäkään keväänä kutsuttuja koulun kevätjuhlaan ärsyttää vanhempia, jotka pähkäilevät whatsapp-ryhmissään, ostetaanko opelle tänä keväänä kiitokseksi tehdystä työstä lahjakortti vai Suomi-designia.
Takana on toki jälleen yksi poikkeuksellinen lukuvuosi, jota ovat rytmittäneet niin korona kuin opettajien työtaistelu, jolle ei ole sovintoa näkyvissä. Voihan olla, että kevään työtaistelu on vienyt aikaresurssit koulujen juhlien suunnittelulta. Silti viimeinen ponnistus ennen kesä-heinä-elolomaa kannattaisi tehdä juuri tänä keväänä.
Mikä toisi paremmin positiivista vastapainoa koville ay-puheille ja uhkauksille aloittaa ensi syksyn lukukausi lakkoilun merkeissä kuin perinteikäs kevätjuhla? Sehän on opettajan työn brändäystä parhaimmillaan. Pianon takana tarmokkaasti kuoroa johtava tai verhoista vuorosanoja kuiskiva opettaja kerää sympatiapisteet ja näyttää vanhemmille konkreettisesti työn kokonaisvaltaisuutta.
Päättäjäispäivänä muutaman sanaparin vaihtaminen kasvokkain opettajan ja muiden luokan vanhempien kanssa ylläpitää myös tärkeitä suhteita kodin ja koulun välillä, joita aivan liian paljon hoidetaan pelkän wilman kautta.
Koronavuodet ovat saattaneet saada yleisemminkin aikaan koronakortti-ilmiön, jolloin pandemiaan vedoten voidaan jättää monia asioita tekemättä. Usein ne liittyvät ihmisten kasvokkaisiin kohtaamisiin. En kuitenkaan haluaisi uskoa, että keväät ilman päättäjäisjuhlia ovat osoittaneet sen, että helpommalla pääsee, kun juhlissa ei ole yleisöä.
Ei anneta kevätjuhlaperinteen näivettyä. Me vanhemmat haluamme vetistellä liikuttuneina täyteen pakkautuneen liikuntasalin nurkassa suvivirren tahtiin. Se tuo mieleen myös hyviä muistoja omilta kouluajoilta ja kevätjuhlista, jotka olivat loputtomalta vapaudelta tuntuvan kesän aloitus.
Kirjoittaja on Aamulehden uutispäällikkö.