Puhuttaisiinko hetki jääkiekkoväkivallasta?

Vaikka jääkiekko on hieno peli, on lajin parissa työskenteleville kehittynyt mielikuvituksellinen taito puhua asioista kaikilla muilla paitsi niiden oikeilla nimillä.

27.5. 6:00 | Päivitetty 27.5. 19:23

Jääkiekkohuuma lähestyy huipennustaan, kun Tampereella alkavat maailmanmestaruuskisojen ratkaisevat pelit. On siis mitä erinomaisin hetki puhua jääkiekkoväkivallasta.

Jääkiekossa parasta ovat vauhti, pelaajien uskomaton taito ja tilanteiden kirjo. Pahinta ovat väkivalta, sen vähättely ja väkivallan arvostelijan tuomitseminen, jopa väkivallalla uhkaaminen.

Lokakuussa 2021 julkaistiin kiinnostava pro gradu -tutkielma jääkiekkoväkivallasta. Markus Komonen haastatteli aiheesta seitsemää entistä SM-liigapelaajaa. Jo gradun otsikko vie teeman ytimeen: ”Satuttaa sä haluut, mut satuttaminen ja vahingoittaminen on aika eri asiat” – Pelaajien näkemyksiä jääkiekkoväkivallasta jääkiekon SM-liigassa.

Vaikka jääkiekko on hieno peli, on lajin parissa työskenteleville kehittynyt mielikuvituksellinen taito puhua asioista kaikilla muilla paitsi niiden oikeilla nimillä. Lajin sisällä puhutaan ilmeenkään värähtämättä sallitusta ja kielletystä väkivallasta aivan kuin olisi olemassa sallittua väkivaltaa tai että satuttaminen ja vahingoittaminen oikeasti olisivat eri asia.

Kun iskee nyrkillä, kamppaa tai huitoo, on se aina väkivaltaa tapahtui se sitten kotona tai kaukalossa. Ei kai kenelläkään pitäisi olla tästä enää mitään epäselvyyttä.

Kun muualla yhteiskunnassa väkivallalle on nollatoleranssi – tai siihen ainakin julkilausutusti pyritään, on jääkiekko varannut itselleen oikeuden omaan väkivaltakoodistoon, jossa laji itse määrittää, mikä on väkivaltaa ja mikä ei. Tunkkaista meininkiä näin 2020-luvulla.

Vaikuttaa siltä, että vaikka muu maailma ja työelämä ovat jo ajat sitten ymmärtäneet, ettei väkivalta kuulu millekään työpaikalle missään muodossa, jääkiekko lajina ja merkittävänä yhteiskunnan toimijana ja työnantajana tuntuu jäävän nyrkin ja kaukalon laidan väliin.

Tällä lajin itsensä tekemällä valinnalla ei olisi monille meistä juuri muuten merkitystä – ainahan voimme lopettaa jääkiekon seuraamisen, jos väkivalta sylettää – mutta lasten ja nuorten vuoksi jääkiekon pitäisi ymmärtää muuttua ja muuttaa asennoitumistaan ja ajattelutapaansa. Tai sitten tehdään jääkiekko-otteluista sen sisältämän väkivallan vuoksi K18-tapahtumia.

Jos laji tiukentaisi otettaan nyrkinheiluttajiin ja päähäntönijöihin, avaisiko se tilaa taitokiekolle? Nousisivatko esiin herrasmiespelaajat, jotka keskittävät kaiken taitonsa ja tarmonsa luistelun, mailankäytön, taktiikan ja pelisilmän kehittämiseen, eivät satuttamiseen ja vahingoittamiseen?

Saako nykyjääkiekossa liikaa huomiota tappeluun erikoistunut enforcer, jonka ainoa ”taito” on rynniä raukkamaisiin tekoihin cheap shotteihin? Onko ainoa herkkyys, jota jääkiekossa vaalitaan, jäähyherkkyys?

Ja lopuksi urheilutoimitusten kollegoille kielenkäyttötoive: nyrkinisku ei ole pusu, eikä jääkiekkojoukkue ottaessaan runsaasti jäähyjä osoita vastustajalle rakkautta.

Oikaisu 27.5. kello 19.22: Korjattu nimivirhe. Kolumnissa Komonen oli virheellisesti kirjoitettu Kononen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut