Aamulehti
Yöbussissa pärjää, kun pukeutuu kuin muumio käärinliinoihinsa. Maski silmille, maski suun eteen, hupparin sisälle. Penkki ääriasentoon. Takki peitoksi ja villasukat jalkaan.
Laukkuun leipää, hummusta ja pähkinöitä. Aamulla asemalle hammaspesulle. Parhaassa tapauksessa perillä jaksaa tehdä muutakin kuin haukotella.
Näillä opeilla matkustin keväällä, kun lomailin pari kuukautta mutkitellen Portugalista kotiin läntisen Euroopan halki. Tingin hinnoista ja siten mukavuudesta, mutta olin tyytyväinen. Reissuromantiikkaa.
Vihani eurooppalaista liikennepolitiikkaa kohtaan kasvoi samalla päivä päivältä. Tässäkö reppureissaajien luvattu manner!
Haaveilin luotijunista, mutta päädyin toistuvasti köröttelemään bussilla, sillä junailu ei välttämättä suju edes pääkaupunkien välillä.
Lissabonista Madridiin on tietä pitkin 600 kilometriä, minkä taittaa bussilla kahdeksassa tunnissa ja parilla kympillä. Reitin yöjuna hylättiin varikolle heti kun korona iski, ja nyt suoraa yhteyttä ei ole. Tarvitaan ainakin kaksi vaihtoa ja kahden bussilipun verran euroja. Perille pääsisi kymmenessä tai 18 tunnissa, riippuen siitä, yrittääkö juosta ennätysvauhtia vaihtoasemalla vai jääkö yöksi laiturille notkumaan.
Toisaalla junayhteyksiä on, mutta eri asia on, pääseekö silloinkaan siihen mukavaan junaan. Siis siihen nopeaan iltapäivävuoroon, jonka lipun hinta tuplataan, koska kiireisimmät maksavat kuitenkin.
EU:ssa on kaikki edellytykset sille, että junamatkailusta tehtäisiin itsestäänselvä tapa taittaa matkaa. On avoimet rajat, tiivis maantiede, rahaa ja raiteita sekä paljon tyhjiä ympäristölupauksia, joissa puhutaan kivaa sanahelinää vihreästä tulevaisuudesta.
17 eurolla voi mennä lentäen Helsingistä Milanoon, mutta maata pitkin juuri ja juuri rajan yli.
On järjetöntä, että asetelma on tämä. Parikymppinen lorvailija voi toki reissata kuin Kirka, siis olla vain ja hengailla, ei mennä nukkumaan. Muille se ei ole vaihtoehto.
Tulevaisuus on joukkoliikenteessä, joka ei tuhoa tätä palloa siinä määrin kuin taivasmatkailu ja moottoritiet.
Villi idea: mitä jos joukkoliikennettä kehitettäisiin sen mukaisesti? Myönnettäisiin, että kyse ei ole pelkästä bisneksestä vaan yleishyödyllisestä palvelusta.
Tehtäisiin siitä kätevää ja halpaa. Sitähän junassa matkustus parhaimmillaan on. Maisemat vilisevät, kyyti on tasaista ja kesken jääneen romaanin ehtii lukea sopivasti loppuun.
Kuluttajilla (ihmisillä!) on kuulemma valtaa valita. Ehkä onkin, ainakin vähän, heti sitten kun tarjolla on muutakin kuin budjetin romuttavia kakkosluokan paikkoja ja patikkamatkoja.
Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.
