On yksi joukko, jota ilman ei jääkiekon MM-kisojakaan käytäisi Tampereella

Toimittaja Tiia Lesonen on muun muassa maannut ojarummussa ja ammuskellut navetan kulman takana. Monenlaista on tullut tehtyä oman lippukunnan, seuran tai joukkueen nimissä, rakkaudesta lajiin ja palosta vapaaehtoistyöhön. Ilman vapaaehtoisia ei mitään kisoja saataisi järjestettyä.

21.5. 7:15

Aamulehti

Aamulehden suorassa MM-kiekkolähetyksessä maanantaina 16.5. nähtiin kolmen oululaisnaisen ryhmä, jotka olivat varta vasten hakeutuneet Tampereelle kisoihin vapaaehtoisiksi. Nämä kiekkomutsit Riitta Koivunen, Tarja Yliniemi ja Annika Antti-Roiko ovat vain pieni siivu siitä vapaaehtoisten määrästä, mitä tämän kokoiset kisat vaativat onnistuakseen.

Jääkiekkoliiton viestintä-, markkinointi- ja vastuullisuusjohtaja Suvi Aherto vetää MM-kisoissa tiimiä, jossa on noin 250 vapaaehtoista ja areenamestari Jukka Tenhusella on ollut kisoja rakentamassa kymmeniä ahkeria apulaisia. Tenhunen itsekin koordinoi kisojen rakentamista vuosilomalla päätyöstään. Monenlaiset tehtävät on Aherron mukaan opetettu mestari-kisälli-metodilla ja kisojen edetessä tekemällä oppii.

Lue lisää: Nokia-areenan MM-näyttämö rakentuu tiukalla aikataululla – toistaiseksi näkyvin muutos valmistui 14 tunnin työpäivän päätteeksi

Vapaaehtoisten merkitystä ei voi alleviivata liikaa. Suvi Aherto totesi haastattelussa miten hienoa on että ”porukka tulee mukaan mahtavalla asenteella ja suurella sydämellä”. Kaikki eivät tee vapaaehtoistyötä rakkaudesta lajiin, vaan moni nauttii nimenomaan ison tapahtuman tunnelmasta, uusista tuttavista ja yhteishengestä.

Itsekin olen herännyt pienen vauvan äitinä kahden tunnin yöunien jälkeen kaatosateeseen tallaamaan etsintäalueita palveluskoirakokeisiin. Olen vienyt rasteja metsään pilkkopimeässä ja myynyt joulukalentereita paukkupakkasessa. Olen ohjannut liikennettä, seissyt tuntikausia helteessä urheilukentällä, tarkistanut rokotustodistuksia ja luonnetesteissä varmistanut koiran laukausvarmuutta ammuskelemalla navetan kulman takana. Olen kuskannut maastoon kahvitermareita, merkkausnauhoja ja tuomareita, kantanut kallioille vaneripiiloja ja maannut liejuisessa ojarummussa piilossa. Olen kuljettanut kotiin reitin varrelle uuvahtaneen koiran ja ojaan uponneen pikkupartiolaisen.

Vapaaehtoistyössä sillä ei ole väliä mitä osaat valmiiksi tai mitä päädyt tekemään. Aivan kuten Riitta Koivunen haastattelussamme sanoi: Tärkeintä on, että vanhemmat uskaltavat lähteä talkoisiin mukaan, heidän voimin toiminta pyörii. Oli roolina joukkueenjohtamista, voimistelupukujen ompelua tai balettinutturoiden sitomista, jokaista tekijää tarvitaan.

Suvi Aherto totesi, ettei yhtään isoa kisaa tehtäisi ilman vapaaehtoisia. Ilman vapaaehtoisia ei olisi myöskään yhtään palveluskoirakoetta, junioriturnausta, kevätesitystä tai partiotaitokilpailua. Moni jäisi vaille tärkeitä kokemuksia ja onnistumisen elämyksiä, joita kisat, pelimatkat ja kaudenpäätökset tarjoavat.

Tarja Yliniemi huomautti, ettei aikuisena ole helppoa saada uusia ystäviä, mutta erilaisissa talkoissa tutustuu uusiin ihmisiin, ja yhdessä tekeminen ja me-henki palkitsevat: ”En ole katunut hetkeäkään.”

Hänen sanoihinsa on helppo yhtyä. Vaikka tilanteen ollessa päällä saattaa joskus käydä mielessä, että miksi tuli tähänkin hommaan lupauduttua. Mutta kun suoritus onnistuu ja kilpailija tulee kiittämään hyvistä järjestelyistä, voi hyvillä mielin todeta, että kannatti taas lähteä. Kiitos, vapaaehtoiset!

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut