Tämä on jo toinen kerta kun valtio päättää pitää minut hengissä mahdollisimman pitkään

Tulen siis helvetin kalliiksi yhteiskunnalle, vai tulenko? kysyy Aamulehden toimittaja Markus Määttänen.

19.5. 5:30

Cabometyx on kalvopäällysteinen tabletti kabotsantinibia. Yhden tabletin hinta on noin 200 euroa, tylsän näköisen 30 pillerin lääkepurkin hinta noin 6000 euroa. Purkki tyhjenee kuukaudessa.

”Kyseessä on pitkälle edennyt parantumaton syöpä. Kaikki hoito tästä lähtien vain hidastaa syövän kehitystä, ei paranna sitä”, tiivistää lääkäri diagnoosini maaliskuussa. Kabotsantinibi tekee syöpäsoluille vaikeaksi kasvattaa uusia verisuonia. Näin se hidastaa niiden kasvua.

Tämä on jo toinen kerta kun valtio antaa jatko-aikaa, päättää pitää minut hengissä mahdollisimman pitkään. Ensimmäinen kerta oli vuonna 1984, kun kesän mittaan alkoi janottaa, kusettaa ja väsyttää. Tyypin yksi diabetes siellä ilmoitteli tulostaan.

Jos valtiorahoitteinen, eli verorahoitteinen terveydenhuolto, ei olisi kouluttanut minua pistämään itseeni insuliinia ja ennen kaikkea maksamaan piikittämääni insuliinia, olisin kuollut parissa kuukaudessa. Taas sama tilanne.

Käyttämäni insuliini, Fiasp, on insuliinien Lexus LC 500, huippuunsa geeniteknologialla viritetty aine. Sitä annostelee verensokerisensorin datan mukaan tekoälyalgoritmilla toimiva insuliinipumppu. Fiaspin ja diabeteksen hoitovälineiden hinta on satoja euroja kuukaudessa. Insuliinipumppu maksaa yhtä paljon kuin huippuläppäri, eli tuhansia euroja. Tähän päälle Cabometyxin kuukausihinta. En maksa näistä apteekissa kuin muutaman euron kuussa. Valtio maksaa loput.

Tulen siis helvetin kalliiksi yhteiskunnalle, vai tulenko?

Jos valtio olisi päättänyt antaa minun kuolla vuonna 1984, valtiolta olisi jäänyt verotuloni saamatta vähintään 37 vuodelta. Valtiolta olisi jäänyt saamatta myös kaksi tulevaa veronmaksajaa.

Entä mitä hyötyä on nyt sitten pitää hengissä yli viisikymppistä kroonisesti sairasta? Tuostahan se jo joutaisi multiin, eikö? Valtio laskee, että jos tuon kansalaisen pitää hengissä, se säilyy ehkä vielä jonkun aikaa työ-, eli veronmaksukykyisenä, mikä helpottaa kestävyysvajetta.

Hyvinvointivaltiosta puhuttaessa ponnahtaa säännöllisesti esiin argumentti, ettei meillä ole enää varaa siihen. Muistutukseksi, hyvinvointivaltio on valinta, samalla tavalla kuin valinta ostaa maailman parhaita hävittäjiä kymmenellä miljardilla eurolla, tai valinta liittyä Natoon. Juuri tällaisista valinnoista hyvinvointivaltio rakentuu.

Jos näitä hyviä ja välillä hyvin kalliita valintoja jätetään tekemättä, tai asetetaan niitä vastakkain, hyvinvointivaltio kuihtuu. Hyvien valintojen perusta rakentuu muille hyville valinnoille ja siksi niitä pitää puolustaa loppuun asti, tarvittaessa raivokkaasti.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut