Entisaikojen tarkkailuluokissa oli yksi piirre, jonka soisi siirtyvän kaikkiin luokkiin

Koulumaailman kentältä on kantautunut viestiä siitä, että inkluusiossa erityisen tuen tarvitsevat oppilaat kyllä siirtyivät, mutta tuki jäi tulematta heidän mukanaan, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Tiia Lesonen.

2.6. 16:41

Aamulehti

Kun olin yläasteella 2000-luvun taitteessa niin sanotut hankalat tapaukset, eli käytös- tai keskittymishäiriöiset oppilaat suljettiin omaan tarkkailuluokkaansa, koulun sivusiipeen, pois häiritsemästä ”tavallisten” oppilaiden tunteja.

”Tarkkiksen” lisäksi koulussa oli pienluokka, jonne pääsi tarvittaessa opiskelemaan jotakin itselle hankalampaa aihetta tai tekemään rästejä. Itsekin tein siellä joitakin kokeita ja muita tehtäviä, jotka olivat jääneet sairastelun takia väliin. Pienluokassa oli paikalla aina alle kymmenen oppilasta, joten opettaja pystyi neuvomaan jokaista yksilöllisesti.

Mitä olen kavereilta jälkikäteen kuullut, tarkkiksella parasta oli se, että sinne sai tulla omana itsenään. Opettaja oli joustava, mutta osasi puskea oppilaita eteenpäin. Häiriköintiä ei sallittu, mutta säännöt olivat hieman kevyemmät kuin isossa luokassa. Ilmapiiri oli sellainen, että hyvästä yrityksestäkin palkittiin. Joskus olin kateellinen sinne päässeille.

Nykymuotoisen inkluusion myötä erityisluokkia on kouluissa vähennetty. Kaunis ajatus on, että jokaiseen luokkaan voi tulla juuri sellaisena kuin olet. Valitettavasti kentältä on kantautunut viestiä, että erityisen tuen tarvitsevat oppilaat kyllä siirtyivät luokkiin, mutta tuki jäi tulematta heidän mukanaan. Näin opettajat tasapainoilevat kahden tarpeen välissä: normiopetus ei saisi liiaksi häiriintyä, mutta vähintään joka kymmenes lapsi tarvitsisi erityistä tukea koulunkäynnissä.

Nepsy-valmentaja Riikka Seppälä kertoi haastattelunsa yhteydessä, että esimerkiksi erilaisten keskittymistä tukevien apuvälineiden käyttö luokassa voi lisätä kiusaamista. ”Inkluusio pitäisi tehdä niin taiten, ettei käy niin, että lapsi kokee tulleensa häpäistyksi kun erityisopettaja tulee luokkaan ja pyytää nimeltä pienryhmään”, Seppälä sanoi.

Lue lisää: Aikuinen voi vahingossa lytätä nepsy-lapsen itsetunnon – näiden vinkkien avulla voit helpottaa lapsen kuormitusta

Maalaisjärjellä ajatellen ratkaisu olisi se, että luokassa olisi useita nepsy-apuvälineitä, joita jokainen voisi halutessaan käyttää. Seppälän mukaan jotkut lapsista eivät halua käyttää mitään näkyviä kuormituksen säätelyn välineitä, koska pelkäävät, mitä muut ajattelevat. Osalle lapsista on hygieniasyistä mahdoton ajatus käyttää vaikka samoja kuulosuojaimia, joita joku toinen on käyttänyt.

Seppälän mukaan erilaisuuden normalisointi olisi tärkeää, mutta se vaatii vielä suurta asennemuutosta niin koulu- kuin työelämässäkin ja ihan kaikilta aikuisilta.

Hiljattain kuulin tapauksesta, jossa opettajan ohje oli, että seitsemäsluokkalaisen pojan pitäisi itse nostaa käsi pystyyn tunnin alussa ja pyytää opettajalta jokin apuväline, jota haluaisi kokeilla helpottaakseen kuormitusta ja keskittyäkseen tunnilla paremmin. Se voisi olla esimerkiksi liikkeen mahdollistava istuintyyny tai sormissa näprättävä kuminauha.

Ei tarvitse kuin hetki muistella itseään murrosikäisenä, monin tavoin epävarmana 13-vuotiaana ja voi todeta, että se käsi tuskin koskaan nousee pystyyn.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut