Aamulehti
Muutin vuosi sitten takaisin Suomeen, kun olin asunut kolme vuotta Britanniassa. Urheilun seuraajana se oli hyppy täysin toiseen todellisuuteen.
Brittiläisten arki pyörii jalkapallon ympärillä. Rugby, kriketti, snooker ja darts omalaatuisina kansallisina peleinä hallitsevat myös päiväjärjestystä.
Suomessa kahvipöytäkeskusteluja hallitsee yksi laji: jääkiekko. Tämä kuuluu etenkin Tampereella, jossa jääkiekko on kiinnostusarvoltaan ylhäisessä yksinäisyydessään, vaikka monessa muussakin lajissa tehdään hyvää työtä.
Jääkiekolla on kulttuurisesti niin vahva asema Suomessa, että siinä on paljon samaa kuin jalkapallon merkityksellä Britanniassa. Hyvässä ja pahassa.
Jääkiekko on juurtunut vuosikymmenten ajan osaksi kansallista identiteettiä ja luonut kovalla työllä niin paljon merkityksiä ihmisille, ettei sen asema ole uhattuna – tehtiin sen piirissä melkeinpä mitä tahansa.
Englannissa jalkapalloseurat ovat huipputasolla pöhöttyneitä ja irtautuneita paikallisyhteisöistään. Kun seurat ovat kasvaneet kansainvälisiksi rahantekokoneiksi, kaikki muut mahdolliset arvot ovat alistettuina kaupallisuuden alttarille.
Suomessa jääkiekossakin on nähty pöhöttyneisyyttä, mutta mokailut eivät ole aiheuttaneet liian isoja vastareaktioita. Laji on myös kansainvälisesti tarpeeksi pieni, ettei se ole brittijalkapallon tapaan irronnut kaupunkiyhteisöistään.
Toisaalta vastareaktioiden puute on merkki myös siitä, että jääkiekko ei merkitse niin paljon kuin jalkapallo monelle ihmiselle lajihullussa Englannissa.
Jääkiekolla on ollut Suomessa varaa antaa rahanahneiden liikemiesten myydä yksi suurimmista vetonauloistaan, Jokerit, venäläisten haltuun tai sulkea pääsarja kilpailulta.
Kun jalkapallon ökyseurat yrittivät perustaa oman suljetun Superliigansa, paikalliset englantilaisfanit nousivat barrikadeille. Todistin vierestä, kun Chelsean fanimassat estivät joukkueen bussin pääsyn stadionille. Vain tunti myöhemmin seura ilmoitti vetäytyvänsä Superliigasta.
Jokerien myynti venäläisen pehmeän politiikan välineeksi aiheutti Suomessa vain liian pienen älähdyksen.
Nimenomaan tamperelaisessa jääkiekkokulttuurissa näkyy silti yhtäläisyyksiä hyviin puoliin, jotka jäivät myös brittiläisestä jalkapallokulttuurista mieleen: Yhteisöllisyyttä ja erilaisten ihmisten tuomista asian äärelle. Iloa ja irtautumista arjesta.
Tamperetta on kutsuttu Suomen Manchesteriksi. Se juontaa kaupunkien vahvoista teollisuusperinteistä, mutta yhtymäkohtia löytyy myös kaupunkien suhtautumisesta ykköslajeihinsa.
Manchester on yksi jalkapalloihmisten pyhiinvaelluskohteista. Tampere on ansainnut asemansa suomalaisen jääkiekon mekkana – uutuuttaan hohtava Nokia-areena ja alkaneet MM-kisat vain sementoivat sitä tulevina viikkoina.
Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.