Neuvostoajan ankeus järkyttää edelleen – Kaubamajan näyteikkunassa oli talikko, itäsaksalainen ystäväni haaveili mustekynästä

Suomalaisturisti oli Tallinnassa odotettu vieras, häneltä sai sukkahousut.

12.5. 7:48

Aamulehti

Kun laiva kyntää kohti Viron pääkaupunkia Tallinnaa, kevätauringon säteet osuvat hopeisina Euroopan mittapuulla katsottuna pilvenpiirtäjiin, joita näyttää rakennetun taas lisää.

Kaupungin siluetti on hyvin erilainen kuin vaikkapa 1980-luvulla, vuosia ennen Viron itsenäistymistä.

Nuorille sukupolville nykyinen Tallinna näyttäytyy kehittyneenä ja trendikkäänä kaupunkina ravintoineen ja monien putiikkeineen. Tavaratalossa on enemmän luksusmerkkejä kuin koti-Suomessa konsanaan.

Tästä syystä on vaikea kuvailla nuorisolle, millaista oli olla turistina neuvostoajan Virossa. Vaikeaa se on itsellenikin, kun muistelee maan kurjuutta. Olin juttumatkalla maassa kesäkuussa 1989. Kesä oli parhaimmillaan, mutta se ei peittänyt sitä, että kaupungin puistojen nurmet rehottivat rikkaruohoista ja kauppojen hyllyt olivat tyhjät. Tuoretta hedelmää tai vihannesta en nähnyt koko reissulla.

Turisteja hellittiin omalla erityiskaupalla, josta sai ostaa alkoholia, tupakkaa ja suklaata. Virolaisilla ei kauppaan ollut asiaa.

Kuuluisan Kaubamaja-tavaratalon näyteikkuna olisi ollut kuvaamisen arvoinen. Näytteillä oli sinkkiämpäri, talikko ja ankeita työtakkeja.

Eipä siis ihme, että kaupunkilaiset lyöttäytyivät suomalaisten kylkeen ja alkoivat käydä kauppaa. Ei ole vitsi, että monella suomalaisella oli tukku ”rättiruplia” tuhlattavanaan ennen kuin lähdettiin Suomeen. Sukkahousut olivat kuumaa vaihtotavaraa, samoin kuin kaikki vaatteet.

Rakennusalan kollegani vieraili Virossa useasti, koska suomalaisilla yrityksillä oli rakennushankkeita maassa. Erään reissun jälkeen hän teki lähtöä hotellista, kun siivooja tuli kysymään, josko hän voisi ostaa leningin, jonka hän oli nähnyt komerossa. Tähän kollegani sanoi, että muuten kyllä, mutta se ei taida mahtua teille.

”Kyllä mahtuu, olen käynyt sovittamassa sitä joka ilta.”

Tarina ei kerro, jäikö vaate Viroon vai tuliko Suomeen.

Näitä muisteloja on hyvä käydä läpi nyt, kun Suomi hakee mahdollisesti Nato-jäsenyyttä. Kun kylmä sota päättyi Euroopassa, Baltiat maat kiirehtivät sekä EU:hun että Natoon.

Lue lisää: Kanslia vahvistaa HS:lle: Presidentti ja pääministeri julkistavat Nato-kantansa yhdessä torstaina aamukymmeneltä

Tänä päivänä virolaiset seuraavat tarkasti Venäjän brutaalia hyökkäyssotaa Ukrainaan tiedostaen, että heillä on Naton selkänoja turvanaan.

Vaikka maittemme asema ja kehitys oli tyystin erilaista ennen Viron itsenäistymistä, on kaikkien hyvä muistaa nämä historian pylväät, kun Suomessa päätetään turvallisuusratkaisusta. Välillä käy mielessä, miten pienestä kaikki on kiinni. Viron kohtalo olisi voinut olla myös meidän.

Kohtalonvuodet eivät koskettaneet vain Baltian maita. Nuorena minulla oli kirjeenvaihtoystävä Itä-Saksasta. Sain kirjeiden välityksellä pieniä välähdyksiä siitä, millaista heidän arkensa on. Ankeaa. Ystäväni suuri toive oli päästä matkustamaan Suomeen. Se ei onnistunut. Materiaalisen toiveen pystyin sentään toteuttamaan. Se oli mustekynä.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut