Raiskaus on sota-ase, johon naisviha lyö liekkejä – Suomen on tehtävä kaikki voitava sen estämiseksi

Yhteiskunnan rakenteet mahdollistavat taustalla sen, että raiskauksesta tulee hyväksytty teko sotilaiden keskuudessa, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Elli Suutari.

8.5. 5:30

Aamulehti

Jälleen on paljastunut lisää venäläissotilaiden ukrainalaisiin kohdistamia raiskauksia. Niitä lukiessaan ihmiset alkavat usein etsiä syytä yksilön järkkyneestä mielestä. Ehkä sotilaat ovat tulleet hulluiksi raakuuden keskellä ja raiskaavat siksi. Tai ehkä kyseessä ovat ne kaikkein pimeimmät ja mädimmät yksilöt, jotka käyttävät sekasortoa hyväkseen.

Varmasti osittain niin on. Mutta raiskauksia tekevät myös tavalliset sotilaat, ne tavalliset miehet. Yksilöiden motiivien ja psyykkisen tilan arvailu vie ajatukset pois siitä, mitä raiskaus sotatilanteessa todella on: se on ase, jonka käyttäminen on tietoinen valinta.

Jos olet joutunut ajattelemaan raiskausta vasta viime aikojen uutisten yhteydessä, olet etuoikeutettu. Monelle se on ilman sotaakin täysin totta. Vaikka itselle ei ole tehty väkivaltaa, raiskaus on realistinen uhkakuva. Sitä miettii sopiessaan Tinder-treffejä tuntemattoman kanssa tai kun on juonut liikaa ja menettänyt muistinsa. Kun ensimmäiset uutiset tulivat, se ei yllättänyt lainkaan.

Ukrainan sotatilalaki kieltää 18–60-vuotiaiden miesten poistumisen maasta. On väärin, että miessukupuoli tarkoittaa automaattisesti puolustusvelvollisuutta ja yleensä siten myös velvollisuutta tappaa. Ihmisen itsemääräämisoikeus kehoonsa päättyy, kun hänestä tulee sotilas.

Myös miehille tehdään seksuaalista väkivaltaa, mutta sota-aseena raiskaaminen on vahvasti sukupuolittunut ja kohdistuu naisiin. Heikossa asemassa ovat myös lapset ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt.

Venäjä on käyttänyt raiskausta systemaattisena aseena Ukrainassa ja syyllistynyt sotarikoksiin ja rikokseen ihmisyyttä vastaan. Ei tiedetä, onko sotilaille annettu suoranaisia käskyjä, tai millä tavalla raiskaus joukkojen keskuudessa hyväksytään. Joka tapauksessa toiminta vaikuttaa systemaattiselta.

Venäläisessä yhteiskunnassa naisen asema on heikko. Todennäköisesti se vaikuttaa venäläissotilaiden asenteisiin naisia ja muita sukupuolia kohtaan. Yhteiskunnan rakenteet mahdollistavat taustalla sen, että raiskauksesta tulee hyväksytty teko sotilaiden keskuudessa.

Naisvihalla on monta tasoa. Suomessakin raiskausten oikeusprosesseissa on vakavia epäkohtia. Uhrien kokemuksia vähätellään toistuvasti. Mielikuva puskaraiskaajista elää edelleen, vaikka useammin väkivallan tekijä tuntee uhrinsa entuudestaan.

Sodan säännöistä määrätään Geneven sopimuksissa. Suomen on pidettävä ääntä sodan säännöistä kaikissa ulko- ja puolustuspoliittisissa suhteissaan.

Toistaiseksi raha ja talouden ”pyöriminen” on ajanut ukrainalaisten oikeuksien edelle EU:n päätöksenteossa. Mikä niissä energiapakotteissa on kestänyt näin kauan? Mitä te, jotka vastaatte turvallisuudestamme, aiotte tehdä?

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut