Opettajia uhkaillaan jopa oikeusjutuilla, jos lapsen arvosana ei miellytä – Tamperelaisopettaja kertoo nyt, mitkä asiat tekevät oppilaiden arvioinnista erityisen kimuranttia

Arvioinnin kimuranttisuus tulee esille myös silloin, kun perheet yrittävät ohjailla opettajan arvioinnin suuntaa. Meitä opettajia saatetaan painostaa, kirjoittaa Tiina Keskinen kolumnissaan.

2.5. 7:00

Kun kevät etenee, kouluarvosanojen kiihkeä metsästäminen kiihtyy. Varsinkin peruskoulunsa päättävillä yhdeksäsluokkaisilla on kiivastahtinen kevät. On paljon kokeita ja arvioitavia töitä. On paljon stressiä ja monilla pelkoa siitä, ettei pääse haluamaansa lukioon.

Lukioiden keskiarvorajat ovat Tampereella todella korkeita, alle kahdeksan keskiarvolla ei taida Tampereella lukioon päästä.

Arviointi on olennainen osa opettajan työtä. Se on mielestäni myös yksi kimuranteimmista työtehtävistäni. Mekaaniset kokeet ovat selkeä homma, mutta arviointiin kuuluu niin paljon muutakin.

Opetushallituksen arvioinnin ohjeistuksessa kirjataan näin: Arviointi perustuu monipuolisiin suullisiin ja kirjallisiin näyttöihin sekä opettajan havaintoihin erilaisissa oppimistilanteissa. Oppilailla tulee olla mahdollisuus osoittaa osaamistaan monipuolisesti. Itsearviointitaitoja ja vertaispalautteen antamisen ja vastaanottamisen taitoja kehitetään osana formatiivista arviointia.

Nykykoulun arvioinnista on pyritty tekemään entisaikoja tasapuolisempaa ja läpinäkyvämpää. On haluttu päästä tilanteeseen, jossa kaikki suomalaiset oppilaat olisivat arvioinnin suhteen samalla viivalla ja samoin kriteerein arvioitavissa, mutta homma ei ole lähimainkaan niin yksinkertainen. Kuten opetushallituksen kriteeristö paljastaa, opettajan tulkinnalle jää paljon sijaa.

Vuorovaikutus- ja yhteistyötaidoille on annettu selkeää painoarvoa – ja nämä taidothan eivät ole mitenkään yhteismitallisesti arvioitavissa. Luokkahuoneessa tapahtuva ihmisten välinen tekeminen ja oleminen on monen tekijän summa. Siihen vaikuttavat opettajan luoman opiskeluilmapiirin rentous, ihmisten väliset kemiat, vaihtelevat elämäntilanteet, peruskoulussa murrosiän tuomat yksilölliset vaihtelut ja se, kuinka motivoitunutta sakkia luokkahuoneeseen on kulloinkin sattunut päätymään.

Arvioinnin kimuranttisuus tulee esille myös silloin, kun perheet yrittävät ohjailla opettajan arvioinnin suuntaa. Meitä opettajia saatetaan painostaa: ”Meidän lapsen kuuluu saada 10”, ”Et voi olla niin julma, että annat mulle vaan kasin, sit mä en pääse siihen lukioon, mihin mun on pakko päästä”, ”Sä romutat mun itsetunnon, jos annat huonon numeron, oon tehnyt niin paljon töitä, hei pliis.” Ei ole myöskään nykypäivänä tavatonta, että peruskoulun opettajia uhkaillaan syytteillä ja oikeuteen menolla, mikäli arvosana ei perhettä miellytä.

Opettajan on pidettävä pää kylmänä ja luotettava omaan ammattitaitoonsa. Lukiorajat ovat huolestuttavan korkeat, eikä oppilaiden arvosanoilla ole varaa nousta enää yhtään pykälää korkeammiksi, päinvastoin niitä mitä ilmeisimmin pitäisi alentaa.

Kirjoittaja on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, kolumnisti ja kirjailija.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut