Matkailu­boikotti on vihoviimeinen tapa ottaa kantaa – boikotin periaate on helppo ymmärtää, mutta usein unohdetaan ihmiset

Matkailusta kieltäytymisellä on taipumus johtaa vieraiden kulttuurien hylkimiseen ja tuttujen suosimiseen, kirjoittaa Elina Venttola kolumnissaan.

29.4. 5:30

Aamulehti

Kun urheilutapahtumiin saadaan taas tuhatpäisiä yleisöjä ja matkailu alkaa koronapandemian jäljiltä avautua, moni palaa ajatuksissaan vanhoihin pulmiin: mihin voi eettisesti matkustaa?

Suhtaudun kokonaisten maiden boikotointiin varauksella, koska se on tehokas tapa hallinnon hylkimisen lisäksi hylkiä myös niitä maassa asuvia ihmisiä, joilla ei ole maan hallinnon kanssa mitään tekemistä.

Turismi ja kansainväliset urheilukisat tuovat valtioille näkyvyyttä ja rahaa. Epäeettisesti toimivan kisajärjestäjän laariin ropiseva valuutta tarjoaa uusia mahdollisuuksia väärinkäytöksiin.

On helppo ymmärtää esimerkiksi Qatarin MM-jalkapallokisojen boikotointia. Jos urheilustadionin rakennustöissä ei huolehdita riittävästi työntekijöiden turvallisuudesta, onko kisoja pakko järjestää sellaisessa paikassa? Qataria myös epäillään siitä, että kisat on hankittu lahjuksilla. Kisojen boikotoiminen on keino näyttää, ettei tällaista toimintaa katsota hyvällä.

Myös Venäjän kohdalla pakotteet ja maan sulkeminen Euroviisuista ja urheilukisoista ovat viimesijaisia keinoja näyttää, että Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ei voida hyväksyä.

Matkailusta kieltäytyminen on kuitenkin boikotin keinoista vihoviimeinen, koska sillä on taipumus johtaa vieraiden kulttuurien hylkimiseen ja tuttujen suosimiseen. On helppo unohtaa ongelmat, jotka eivät kuulu omaan kuplaan. Kokonainen maa on helppo unohtaa, jos siihen ei ole mitään yhteyttä edes matkailun kautta.

Boikotissa sorrutaan usein mustavalkoisuuteen. Mitä lännempänä maa on, sitä vähemmän sitä boikotoidaan. Mitä idempänä ja kauempana meidän kulttuuripiiristämme maa on, sitä helpompi sitä on boikotoida. Monesti matkailuboikotti voi olla vain nimellinen: maahan ei olisi muutenkaan kiinnostanut mennä.

Myös maissa, joiden hallinnon toimia ei voi hyväksyä, voi matkailla eettisesti. Tällöin pitää vain nähdä vaivaa selvittääkseen, missä aikoo yöpyä ja vierailla.

Yksi kisaboikotin kohteeksi päätyneistä maista on Kiina, jossa pidettiin talviolympialaiset. Matkailijalle boikotti oli helppo: koronarajoitusten vuoksi kisoihin ei edes päässyt yleisöä. Diplomaattisen boikotin seurauksena monien maiden johtajatkaan eivät lähteneet kisoihin.

Kiina on tiukentanut otettaan Hongkongista ja Taiwanista, eikä sen toimia niissä voi pitää hyväksyttävinä.

Vuoden 2014 mielenosoituksissa hongkongilaiset asettuivat osoittamaan mieltä keskelle kaupungin vilkkaimpia väyliä. Protestit lähtivät liikkeelle, kun Kiina halusi Hongkongin vaaleihin pyrkivien ehdokkaiden olevan Kiinan hallinnon hyväksymiä.

Olin Hongkongissa sateen­varjovallan­kumouksen aikana joulukuussa 2014. Manner-Kiinan ja Hongkongin konfliktia oli helpompi ymmärtää, kun sen näki itse. Kiinnostus tilanteeseen säilyy todennäköisesti pidempään kuin kotona uutisia lukemalla.

Vuosien varrella olen huomannut, että ihmisten kiinnostus Hongkongiin hiipuu. Miten suuri osa kiinnostuksen lopahtamisesta on sitä, että koronan vuoksi sinne ei enää matkusteta?

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut