Oligarkit ostavat pääasiassa täysin tuottamattomia turhuuksia – Ei ihme, että Venäjän asukaskohtainen bruttokansantuote supistuu

Merkittäviä teknologiayhtiöitä tai globaaleja menestystarinoita ei ole Venäjälle syntynyt. On vaikea nähdä ulkomaisen pääoman paluuta, vaikka sota loppuisi.

16.4. 8:09

Kuvittele itsesi oligarkkina, joka on sopivilla suhteilla saanut ison omaisuuden haltuunsa. Takaraivossasi tiedät, että milloin tahansa asemasi saattaa muuttua. Voit menettää kaiken ja joutua vankilaan, oli siihen aihetta tai ei. Miten tämä vaikuttaa käytökseesi?

On selvää, että tällainen omistaja ei ajattele pitkäjänteisesti, vaan ottaa asemastaan kaiken irti, niin kauan kuin sitä kestää. Hän elää kuin viimeistä päivää. Huvijahdit, ökyhuvilat, urheiluseurat ja luksuselämä ulkomailla kuuluvat kuvioon.

Epävarmuus tulevaisuudesta johtaa lyhytnäköiseen käytökseen. Ei kannata investoida vaan kuluttaa. Siinä missä länsimaiset yrittäjät ja omistajat investoivat ensisijaisesti yritystoimintaan pitkäjänteisesti, ostavat oligarkit pääasiassa täysin tuottamattomia turhuuksia. Kansakunnan kehityksen kannalta tästä syntyy vuosikymmenten aikana merkittävä ero.

Ei ihme, että Venäjän talous on kasvanut maailman taloutta heikommin, ja sen vienti on pääosin raaka-aineita, kuten alhaisen jalostusarvon energiaa. Merkittäviä teknologiayhtiöitä tai globaaleja menestystarinoita ei ole syntynyt.

Vuodesta 2010 Venäjän asukaskohtainen bruttokansantuote on supistunut noin 550 dollarilla, kun se Suomessa on samana aikana kasvanut yli 2 300 dollarilla. Kansa on köyhtynyt ja eliitti on elänyt yli varojensa. Karu realiteetti alkaa avautua.

Omistusoikeuksien turvaaminen on vaurauden perusta yhteiskunnassa. Ilman niitä vallitsee ryöstötalous ja vahvimman valta. Omistusoikeudet ovat pohjimmiltaan keskinäistä kunnioitusta, jossa minä kunnioitan sinun omaa ja sinä minun. Kuka haluaisi yrittää ympäristössä, jossa oikeudellinen turva on heikko. Järjestelmällinen korruptio, viranomaisten mielivalta ja riippuvaisuus valtaapitävistä murentavat yrittämisen ja omistamisen houkuttelevuutta ja moraalia. Välinpitämättömyys ottaa vallan.

En ole koskaan investoinut Venäjälle ja olen aina suhtautunut varauksella sijoitusesityksiin, joissa itänaapuria kuvaillaan mahdollisuuksien maana. Esimerkiksi se tosiasia, että naapurissa ympäristöasiat on huonosti hoidettu on toki mahdollisuus, mutta usko nopeaan kehitykseen on utopiaa. Periaatteesta en halua omistaa maassa, joka ei turvaa omistusoikeuksia. Riski ei ole ottamisen arvoinen.

Martti J Kari kuvaa suositulla luennollaan videopalvelu Youtubessa osuvasti, kuinka Venäjällä ei historiallisesti ole varsinaisia omistusoikeuksia vaan asemaan perustuvia, ylhäältä annettuja hallintaoikeuksia. Aikojen kuluessa arvokkain omaisuus on anastettu tavalla tai toisella lähipiirin haltuun. Nomenklatuura ja hallintaoikeus antavat valta-aseman ja oikeuden anastaa korruptiolla muilta, kunhan ei ota liikaa tai vääriltä henkilöiltä.

Nyt ulkomaisia omistuksia uhataan kansallistamisella ja konfiskaatiolla eli omaisuuden riistämisellä paikallisten haltuun. Maariskin realisoituminen on nyt tosiasia esimerkiksi Nokian Renkaissa. Tämä muistijälki säilyy mielissä vuosikymmeniä, ja on vaikea nähdä ulkomaisen pääoman ja investointien paluuta, vaikka varsinainen sota loppuisikin.

Tero Luoma

Kirjoittaja on talousvaikuttaja ja omistajuuskirjailija

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut