Oikeuden päätös Päivi Räsäsestä linjasi, ettei samanmielisyyteen voi pakottaa

On pöyristyttävää, että oikeus Suomessa joutui toteamaan syyttäjän lisänneen Päivi Räsäsen suuhun sanoja, joita tämä ei ollut sanonut, kirjoittaa toimittaja Minna Ala-Heikkilä.

6.4. 7:00

Aamulehti

Helsingin käräjäoikeus joutui tuomionsa yhteydessä huomauttamaan syyttäjää siitä, että se oli pannut kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) suuhun sanoja, joita tämä ei ollut sanonut.

Tätä en olisi uskonut suomalaisessa syyttäjälaitoksessa tapahtuvan.

Häkellyttävää on sekin, miten vimmaisesti syyttäjä Anu Mantila puolustaa näkemystään: ”Kyse on käräjäoikeuden tulkinnasta. Mielestämme se on väärä ja syyttäjän tulkinta on oikea”, Mantila sanoo Ylen haastattelussa ja ilmoittaa, että missään tapauksessa tuomio ei saa jäädä lainvoimaiseksi.

Myös syytteen nostamisesta päättänyt valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen puolustaa haastattelussa syyttäjien tulkintoja Räsäsen sanoista vertaamalla niissä olevan kyse samasta asiasta kuin joku kertoisi nelijalkaisesta olennosta, jolla on harja ja häntä, ja syyttäjä ilmoittaisi puhujan tarkoittaneen hevosta.

En malta olla huomauttamatta, että puhuja on voinut tarkoittaa myös esimerkiksi aasia tai hyeenaa. – Tämä osoittaa, että tulkinnat voivat johtaa vääriin päätelmiin.

Lue lisää: Oikeus vapautti Päivi Räsäsen kaikista syytteistä – Räsänen: ”Päätös oli odotusten mukainen”

Jos Päivi Räsäsen syyte olisi mennyt läpi, se olisi tehnyt Raamatusta osin sensuroitavan ja johtanut siihen, että ihmiset eivät voisi vapaasti kertoa uskonsa opinkappaleista siinä pelossa, että rikkovat lakia. Riski tästä ei koskisi vain kristinuskoa, vaan kaikkia uskontoja.

Räsäsen oikeusjutussa ei myöskään ole kyse vain uskonnonvapaudesta, vaan laajemmin sananvapaudesta: siitä, onko oikeus sanoa myös niitä mielipiteitä, jotka jonkun toisen mielestä ovat tyhmiä, vääriä tai loukkaavia. Olisi vaarallista, jos jotkut saisivat alkaa määritellä, mikä on väärää tai tyhmää. Nyt oikeus linjasi, että loukata saa, kun ei ylitä rikollista rajaa. Tämä on hyvä linjata siksikin, että loukkaantumisen raja on erilainen eri ihmisillä ja eri aikakausina.

Päivi Räsäsen tapauksesta tekee vielä vaikeamman se, että oikeuden linjaukset kulkeutuvat suoraan muidenkin kuin seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuskysymyksiin, esimerkiksi rasismiin. Mitä pidämme sallittuna sanoa niistä, joilla on toinen ihonväri tai kansallisuus?

Toisaalta on syytä miettiä sitäkin, mihin asti voi mennä uskonnonvapauden nimissä. Mitä jos jokin mielipuolinen uskonlahko alkaisi opinkappaleisiinsa vedoten julistaa vaikkapa, että lapsiin sekaantuminen on hyväksi ihmiselle?

Ukrainan sodan sytyttyä on Venäjän sensuuri havahduttanut lännessä ymmärtämään sananvapauden sekä vapaan ja riippumattoman tiedonvälityksen tärkeyttä. Hurraamme nyt Twitterille ja muille sosiaalisen median alustoille, kun ne rajoittavat ”pahisten” pääsyä jakamaan virheellistä informaatiota, mutta entä jos nämä yhtiöt ovatkin joskus ”pahisten” eivätkä ”hyvisten” puolella?

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut