Valmentaja, kiitos, että olit turvallinen

Olympiakomitean vastuullisuusohjelman periaatteisiin on kirjattu muun muassa turvallinen toimintaympäristö sekä yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, mutta näiden toteutumisessa on vielä selvästi tehtävää.

5.4. 7:00

Aamulehti

Ulkonäköön liittyvää kommentointia, kyseenalaisia vitsejä ja jopa epämääräisiä ehdotuksia – monelle valitettavan tuttuja kokemuksia urheilumaailmasta.

Havaitut, kuullut ja koetutkin kokemukset nousivat mieleen seuratessa Olympiakomitean ympärillä viime päivinä vellonutta kohua. Parhaimmillaan nuorena aloitettu liikuntaharrastus edistää terveyttä ja voi tutkimusten mukaan vahvistaa myönteistä minäkuvaa ja itsetuntoa. Jos ympäristö ei ole turvallinen, vaikutukset voivat olla päinvastaiset.

Suomen urheilun eettinen keskus (Suek) selvitti suomalaisessa kilpaurheilussa tapahtuvaa häirintää pari vuotta sitten. Tuolloin noin neljännes vastaajista kertoi kokeneensa häirintää. Tutkimuksen mukaan häirintä kytkeytyi urheilussa kulttuurisiin rakenteisiin, kuten sukupuolten väliseen epätasa-arvoon ja vähemmistöjen asemaan.

Yleisurheiluharrastus tuli elämääni lapsena ja kilpailin oman lajini parissa pitkälle aikuisikään. Vuosiin mahtui muutama tiivis valmennussuhde ja yhteydenpitoa lukuisiin urheilun parissa toimineisiin ihmisiin. Jokaisen valmentajan kanssa syntyi luottamuksellinen ja läheinen suhde, johon kuului myös urheilun ulkopuolisten tapahtumien jakamista. Valmentajat ovat jääneet mieleeni kannustavina, lämpiminä ja välittävinä ihmisinä, joista jokainen piti huolta ja loi uskoa silloinkin, kun treenit menivät pieleen eivätkä kilpailut onnistuneet.

Suurimmat urheilulliset saavutukseni jäivät melko vaatimattomiksi, mutta se, mitä urheilu antoi tulosten ulkopuolella, on ehkä vielä arvokkaampaa. Urheilu kasvatti liikunnalliseen elämäntapaan ja pitkäjänteinen harjoittelu toi sinnikkyyttä, josta on ollut apua työelämässä. Useat ihmissuhteet jäivät elämään pysyvästi.

Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä onnekkaita. Suekin kyselyyn vastanneista yleisurheilijoista noin kolmannes oli kokenut tai havainnut seksuaalista tai sukupuoleen perustuvaa häirintää urheilutoiminnassa viimeisten viiden vuoden aikana. Yleisiä häirinnän muotoja olivat häiritsevä puhe ja ominaisuuksien vähättely tai kyseenalaistaminen sukupuolen perusteella.

Häirintään syyllistyivät eniten muut urheilijat ja valmentajat, mutta myös yleisö ja someseuraajat. Tutkimuksen mukaan häirintä aiheutti urheilijoille esimerkiksi itsetunnon alenemista ja urheiluun liittyvien tapahtumien jännittämistä. Osa harkitsi lajinvaihtoa.

Olympiakomitean vastuullisuusohjelman periaatteisiin on kirjattu muun muassa turvallinen toimintaympäristö sekä yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, mutta näiden toteutumisessa on vielä selvästi tehtävää. Esimerkin näyttämisessä kattojärjestöllä on tärkeä tehtävä.

Kirjoittaja on Aamulehden tuottaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut