Olen nähnyt Tampereen Työväen Teatterin Matilda-musikaalin nyt kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli jo upea, toinen kerta toissa lauantaina veti ihon kananlihalle ja nosti palan kurkkuun.
Yhtäkkiä katsomossa tajusin, että Matilda varoittaa meitä siitä, mistä Ukrainan sodassa on pohjimmiltaan kyse: toisten halusta alistaa muut mielipideterrorin kohteiksi ja oman vallankäyttönsä välineiksi. Hallita pelolla, alistaa ja mitätöidä.
Matildassa tätä fasismin ideologiaa puhtaimmillaan edustaa rehtori Agatha Trunchbull (Jani Karvinen). Hänelle koululaiset – koko kansa – ovat ”matoja”, jotka kelpaavat lähinnä käskytettäviksi ja uhkailtaviksi rangaistuksilla. Niistä pahin on ”kirsku” eli nauloilla, piikeillä ja lasinsirpaleilla vuorattu kaappi.
Kirsku – Gulag. Trunchbull – Putin. Matilda – Maria Ovsjannikova. Ei siinä paljon mielikuvitusta tarvita, kun Roald Dahlin luoman hahmon tarinasta alkaa löytää outoja yhtäläisyyksiä Euroopasta keväältä 2022.
Löytää, vaikka sitä ei kukaan vielä hetki sitten halunnut tai uskonut.
Paras lääke tähän tyrmistykseen ovat Matildan sanat: ”Se ei käy!” Ja ”joskus on pakko olla pikkuisen tuhma”. Muuten vielä isompi ilkeys voi voittaa.
Tänä keväänä tamperelaisessa teatteriohjelmistossa ollaan niin lujasti kiinni nykypäivässä, että se suorastaan ällistyttää.
Tampereen Teatterin Saatana saapuu Moskovaan sai uusintaensi-iltansa 29. maaliskuuta. Alkuperäisen ensi-illan vuosi sitten oli nähnyt vain kymmenen teatterikriitikkoa. Oikeastihan tämän näytelmän pitäisi tavoittaa jokainen meistä, jotka nyt ihmettelemme venäläistä sielua ja psyykeä.
Mestari ja Margarita – teoksen alkuperäinen nimi – sijoittuu Stalinin aikaan 1930-luvun lopulle. Toisinajattelijoiden ja ”vakoojien” vainot olivat hirveimmillään, ja juuri nyt ilmassa on merkkejä samojen niittotalkoiden paluusta.
Näytelmässä ”päitä irtoaa” ja ”raha muuttuu paperisilpuksi”, TT kuvaa. Se kuulostaa pelottavan enteelliseltä.
Vakavin kysymys kuuluu, ovatko moskovalaiset jälleen valmiit myymään sielunsa paholaiselle.
Vaan ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. TTT:n syksyn musikaali Come From Away valaa uskoa ihmisten keskinäiseen hyvyyteen.
Tositarina kertoo tuhansista lentomatkustajista, jotka syksyn 2001 New Yorkin terrori-iskujen jälkeen ohjattiin laskeutumaan turvaan Kanadan Ganderiin. Mitä tekivät paikalliset? Ottivat vastaan, pitivät huolta, syöttivät ja lohduttivat. Siitä viis, mikä oli tulijan asema, tausta tai uskonto.
Samaa lähimmäisenrakkautta toteuttaa nyt jokainen, joka avaa ovensa Ukrainan evakoille tai muulla tavalla lievittää heidän hätäänsä.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.