Venäjä tappaa nyt tavallisia ihmisiä täysin käsittämättömällä tavalla, mutta keskeltä tuhoa paljastuu tärkeä ja toiveikas ajatus

Historia on osoittanut, että tuhon keskellä ihminen ei ole itsekäs ja panikoiva, vaan esiin tulevat parhaat puolemme.

27.3. 6:00

Aamulehti

7. syyskuuta 1940 Saksan pommikoneet lensivät Englannin kanaalin yli ja alkoivat moukaroida Lontoota.

Hitlerin suunnitelma oli kylvää kauhua ja murtaa brittien puolustustahto. Myös Britannian johto ennusti, että pääkaupunki luisuu täyteen kaaokseen ja lontoolaiset menevät totaaliseen paniikkiin. Armeija ei kykene sotimaan, kun sen täytyy pitää huolta hysteerisestä kansasta.

Mitä sitten tapahtui?

Panikoitumisen sijaan ihmiset auttoivat toisiaan äärimmäisen hädän keskellä, eikä kaaosta syntynyt. Britit suhtautuivat pommitukseen ihmeellisen järkevästi ja jopa huumorilla: tuhottujen liiketilojen rauniolle pystytettiin kylttejä, joissa luki ”more open than usual”.

Mitä tästä opittiin?

No, heti seuraavaksi britit päättivät pommittaa Saksaa. Taas valtionjohto ajatteli, että vaikka itse selvisimme urheutemme ansiosta, eivät saksalaiset mitenkään kestä. Kansa on pelkurimaista ja panikoivaa, ja pommit lamaannuttavat sen ja ajavat kapinoimaan Hitleriä vastaan – vaikka todisteet ja tutkimukset kertoivat kaikkea muuta.

Saksassa pommien tuho oli järjetön, mutta taaskaan se ei murtanut ihmisten henkistä kanttia. Tuhon keskellä naapurit auttoivat toisiaan, uhreja pelastettiin rauniosta ja tulipaloja sammutettiin.

Kuulostaako tutulta? Hollantilainen historioitsija ja kirjailija Rutger Bregman kirjoittaa yllä kuvatuista esimerkeistä kirjassaan Hyvän historia, eikä sitä lukiessa voi olla miettimättä Ukrainaa.

Sama ilmiö on toistunut myöhemminkin. Yhdysvallat pommitti Vietnamia kolme kertaa enemmän kuin Saksaa pommitettiin toisessa maailmansodassa. Lopputulos tiedetään.

Ja nyt Venäjä pommittaa kaupunkeja Ukrainassa täysin järjettömin perustein ja tappaa tavallisia ihmisiä.

Putininsota on ollut täydellinen epäonnistuminen. Ukraina on yllättänyt venäläiset täysin, ja pikaiseksi suunniteltu hyökkäys on kestänyt jo yli kuukauden.

Bregman huomauttaa kirjassaan, että kaikki pommituksista vastanneet johtajat tekivät saman virheen. Hitler ja Churchill toisessa maailmansodassa ja nyt Putin Ukrainassa – kaikki uskoivat, että tavalliset ihmiset ajetaan nopeasti paniikkiin pommittamalla.

Hämmentävää on se, ettei historiasta ole opittu. Silmitön siviilien tappaminen on raukkamaista ja täysin käsittämätöntä. Samalla se myös paljastaa pommittajan harhaiset kuvitelmat.

Keskeltä tuhoa voi löytää pienen mutta tärkeän ja toiveikkaan ajatuksen. Hätätilanteessa ihminen ei ole itsekäs ja panikoiva, vaan esiin tulevat parhaat puolemme, ennen kaikkea pyyteetön halu auttaa toista ihmistä. Siitä on Ukrainan sodassa tuhansia esimerkkejä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut