Sota tuli iholle: Korona alkoi yhdistää kansaa, nyt Ukrainan hätä jatkaa yhdentymistä

Parhaiten Ukrainasta pakenevien siviilien kohtaloon voivat samaistua evakot. Oli jätettävä kaikki taakseen ja lähdettävä etsimään turvaa, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Anita Simola.

5.3. 7:00

Tavaratalossa katse kiinnittyy Pidetään huolta toisistamme -kylttiin. Se on muistuttanut koronavuosina asiakkaita siitä, että huolehditaan turvaväleistä ja pidetään maskeja.

Tänä päivänä kyltti saa toisenlaisen merkityksen, kun kansa seuraa herkeämättä Ukrainan ponnisteluja Venäjän raadollista hyökkäystä vastaan. Huolenpitoa kaivataan nyt toinen toisillemme, jotta sota ei ala hallita liiaksi elämäämme.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö viestitti, että turvallisuus­ympäristömme on nopeassa ja rajussa muutoksessa. Akuutin kriisin keskellä on kuitenkin tärkeää pitää pää kylmänä. Hyvä neuvo, mutta joidenkin voi olla vaikea sitä noudattaa.

Ilmassa on jo pakokauhun merkkejä. Ihmiset nostavat automaateista käteistä rahaa varastoon. Termi kotivara on otettu tosissaan.

Enää ei mietitä vain pitkiä sähkökatkoja, vaan mahdollisia vakavampia kriisejä, joiden aikana ruokatarvikkeista voisi tulla nopeasti pulaa. Joditabletit on myyty monista apteekeista loppuun. Tuttavani lapsi lähetti äidilleen koulusta hätääntyneen viestin, jossa hän pyysi ostamaan kanisterit täyteen bensaa.

Sota on vaikeata selvittää lapsille. Kouluissa jutut alkavat kiertää ja saavat todellisuutta suuremmat mittasuhteet. Siksi aikuisten tehtävä on tyynnytellä ja kertoa todenperäisesti se, mitä tiedetään. Ei ole liioiteltua toistaa vaikkapa jopa ilta, että venäläiset joukot eivät ole ovemme takana itärajalla.

Sodan kokeneet ovat toinen erityisryhmä. Heistä monella viime sodat ovat hyvin muistissa. Yhdeksänkymppinen äitini muisteli, miten hän meni veljensä kanssa kotikuusen alla pommikonetta piiloon.

Muisteltavaa riittää myös ruoan riittävyydestä. Kaupungista virtasi väkeä maalle, josko löytyisi jotakin ostettavaa tai vaihdettavaa. Suolavedessä keitetyillä herneenpavuilla ruokki puoli kylää.

Parhaiten Ukrainasta pakenevien siviilien kohtaloon voivat samaistua evakot. Oli jätettävä kaikki taakseen ja lähdettävä etsimään turvaa.

Ukrainan kohtalo on tullut suomalaisten iholle. Missä kaksi tai useampi tapaa, keskustelu kääntyy sotaan. Vasta sen jälkeen päivitetään muut kuulumiset.

Korona alkoi yhdistää suomalaisia. Kamppailimmehan yhdessä virusta vastaan. Nyt Ukrainan hätä jatkaa yhdentymistä. Ei tule mieleen, milloin viimeksi olisi nähty näin suurta auttamisen halua. Ruokaa, vaatteita, lääkkeitä ja aseita. Kuinka moni olisi uskonut pari vuotta sitten, että hallitus voisi olla yksimielinen aseviennistä?

Yksituumaisuus on löytynyt myös EU:ssa. Se on kansallisen yhtenäisyyden lisäksi hieno signaali. Yhtenä perheenä Ukrainan tukena, Venäjää vastaan, ei vain Suomessa vaan koko unionissa.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut