Lapsiurheilijoita on pilattu Suomessakin – mikään mestaruus ei korvaa mielenterveyden menettämistä

Seuraan oli hankittu valmentaja tekemään tähtiurheilijoita, ei tasapainoisia ihmisiä, kirjoittaa Arto Köykkä kolumnissaan.

20.2. 5:00

Tuntemallani taitoluistelijatytöllä oli ikää seitsemäntoista vuotta, mutta isot ihmiset olivat ryövänneet hänen elämänsä. Valmentajien piti tuottaa nuoria maajoukkueeseen, ja hän oli yksi uhreista. Tiukoissa treeniohjelmissa hän sai rasitusvamman, joka pakotti puolen vuoden harjoittelutauolle. Palattuaan jäälle hän joutui heti tekemään vaikeita hyppy-yhdistelmiä. Selkäkipu uusiutui, ja jokaisen harjoituksen jälkeen hän tunsi pettävänsä valmentajien odotukset.

Lopulta oli niin sanotun kehityskeskustelun aika. Vanhemmat kutsuttiin paikalle, ja hekin saivat kuulla, että kehitykseen ei enää uskottu. Jos tyttö halusi vielä jatkaa, se oli sallittua nuorempien ryhmässä. Kotiin päästyään hän itki leikkimökin nurkassa. Hänestä ei ollut mihinkään, hän ei ollut mitään.

Tarinaan tuli onnellinen käänne, kun toisesta seurasta löytyi armahtavaisia valmentajia. He sanoivat, ettei heitä haitannut, vaikka joskus tyttö vain konttasi jäällä. Tämän lupauksen mukana helpotus vyöryi kuin hyökyaalto eivätkä huojentumisen kyyneleet pysyneet silmien sisällä.

Toinen kertomukseni on naapurilajista, voimistelusta. Tämä tapaus nousi jopa sanomalehtien sivuille, kun muuan tavallinen äiti alkoi vaatia lapsilleen kohtuutta. Alakouluikäisiä tyttöjä punnittiin tarkasti harjoituksissa. He olivat hoikkia ja hyvässä kunnossa, mutta valmentajan mukaan rasvaa oli kertynyt. Jopa lasten pepuista huomauteltiin.

Kärjistymänä oli eräiden kisojen paluumatka. Valmentaja oli huomannut, että kaksi tyttöä oli mennyt ostamaan pienet kakkupalat. Hän sätti toista tyttöä, ja tämä puolustautui sanomalla, että toinenkin osti. Valmentajan mukaan se ei haitannut, koska sillä toisella oli pieni pylly.

Eivät vain tällaiset valmentajan ulkonäköhuomautukset häirinneet. Myös alituiset rasitusvammat ja venäläistyylinen, kovaa kuria painottanut valmennustyyli huolestuttivat äitiä. Seuraan oli hankittu ulkomaalainen valmentaja tekemään ennen muuta tähtiurheilijoita, ei tasapainoisia ihmisiä.

Tälläkin tarinalla oli onnellinen käänne. Tytöt lopettivat kilpavoimistelun ja vaihtoivat inhimillisempään tanssiharrastukseen. En tiedä, miten seuran asiat ovat nykyään. Ehkä käytäntöjä on korjattu. Ehkä on ymmärretty, että mikään mestaruus ei korvaa mielenterveyden menettämistä.

Pekingin kisoja seuratessa nämä kaksi tapausta ovat tulleet mieleen. Viidentoista ikäisen venäläistytön Kamila Valijevan koko elämä on alistettu huippu-urheilulle. Voi päätellä, että hänen viikko-ohjelmassaan on ollut vain luistelua. Kaikki ympärillä olleet ikätoverit ovat olleet kilpakumppaneita, jotka ovat ehkä kannustaneet mutta myös kadehtineet. Jokainen suupala on mitattu ja tarkkaan annosteltu.

Lääkäri on säädellyt nuoren tytön fysiikkaa tavalla, jota en tässä kehtaa ruveta arvailemaan. Jos minäkuva ei vääristy näissä paineissa ja salamavalojen loisteessa, ei sitten missään.

Kaiken keskellä tämä maailmantähti on ollut psyykeltään yhtä keskeneräinen kuin meikäläiset rippikoulutytöt. Tunnen heitä aika monta, enkä luovuttaisi heistä ketään venäläistytön rääkkiin. Kaiken huipennukseksi joku aikuinen on saanut Kamilan syömään kiellettyjä aineita.

En jaksa uskoa, että syyllinen olisi aamulääkkeensä huolimattomasti nauttinut isoisä, joka olisi unohtanut tiskaamattoman mukinsa lapsenlapsensa eteen.

Arto Köykkä

Kirjoittaja on Pirkkalassa asuva teologian tohtori

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut