Kolumni: Oma koti on muuttunut yhdistetyksi työhuoneeksi ja kuntosaliksi - Kolumnit - Aamulehti

Kyläilystä tuli kielletty hedelmä – Menneet vierailut ystävien luona tuntuvat jo unikuvilta

Oma koti muuttui työhuoneeksi ja kuntosaliksi, kirjoittaa toimittaja Raili Roth.

14.1. 7:00

Aamulehti

Olen alkanut haaveilla muiden kodeista. Menneet kyläilyt ystävien luona ovat alkaneet tuntua ihmeellisiltä unikuvilta.

Silloin joskus sai vielä istua iltaa Annmarin ja Mikon venäläisen jugend-kattokruunun alla tai pääsi löylyihin Anskun ja Petrin 100-vuotiaan talon saunaan. Terhin kotoa ovat erityisesti jääneet mieleen Matias-kummipojan yövieraalle valitsemat Cristiano Ronaldo -lakanat.

Kyläreissuihin liittyy värikäs sarja kuva-, ääni- ja makumuistoja ihanista illalliskattauksista, runoesityksistä, pianonsoitosta, ihmeellisistä esineistä, kiistelystä ja naurusta.

Se kuvamuistojen nauha katkesi koronaan. Pandemia teki kyläilystä kielletyn hedelmän.

Sen jälkeen oma koti on muuttunut yhdistetyksi työhuoneeksi ja kuntosaliksi. Olohuoneen vakiovarusteita ovat nykyään joogamatot, pilatesrulla ja kahvakuula.

Myös keittiön varustelutaso on noussut. Ruuasta on tullut yksi murmelielämän päivän tähtihetkistä.

VIIME keväänä uskalsin kerran yökylään, kun koronatilanne hellitti. Tunnelma kirjapiirin kokoontumisessa oli riehakas ja vimmainen.

Nuo toiset ovat tuossa ilmielävinä!

Keskustelu ja herkuttelu saman pöydän ääressä tuntuivat kuolemansynniltä.

Yllämme roikkui painava syyllisyyden pilvi, mutta salama ei iskenyt kenenkään päähän. Palasimme koteihimme ja jatkoimme arkeamme onnekkaasti ilman koronatartuntaa.

Kesällä pääsin käymään Annan uudessa kodissa. Ahmin silmilläni 1950-luvun huoneita ja maalausten värejä. Istuin vehreällä parvekkeella ja koskettelin kauniita kalusteita.

Kotonaan ihminen haluaa rentoutua ja vuoraa asuntonsa mieluisilla tavaroilla. Kaverista paljastuu uusia puolia.

Miksi mustiin designvaatteisiin pukeutuvan muotoilijan keittiössä on romanttiset pitsiverhot?

PIHATREFFEJÄ on jo kokeiltu pääsiäisenä, kesällä ja uutena vuonna. Kesän puistotapaamisessa on sentään hohtoa, kun kohtaamispaikan voi sopia kukkaloiston keskelle tai rantakahvilaan.

Pakkaskokoukset voi unohtaa. Ne päättyvät aina lyhyeen, kun ensimmäisen naama alkaa sinertää liikaa.

Mieluummin kohtaan kirjapiirin taas loistavan kattokruunun alla. Sitä odotellessa kopioin Jennin erinomaisen kotikuntosali-idean.

Hän ruuvasi keittiönsä oviaukkoon leuanvetotangon ja ripusti siihen ilmajoogakankaan. Upeanvihreä liina on sivuun vedettynä kuin verho, mutta avautuu kätevästi riippumatoksi.

Liina kannattelee hyvin myös aikuista. Ilmassa keinuessa kelpaa torkahdella ja haaveilla, vaikka tulevista kirjakokouksista.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut