Tamperelainen opettaja Tiina Keskinen jatkaa puhetta kouluarvosanoista – ”Oikeassa elämässä ne eivät kiinnosta ketään” - Kolumnit - Aamulehti

Tamperelainen opettaja Tiina Keskinen jatkaa puhetta kouluarvosanoista – ”Oikeassa elämässä ne eivät kiinnosta ketään”

Kuka muistaa todistustensa arvosanat, kysyy tamperelainen opettaja Tiina Keskinen?

9.1. 7:37

Joululomalla sain unohtaa numerot ja arvosanat. En miettinyt, olisiko jonkun oppilaan arvosanaa pitänyt sittenkin laskea tai kenties kuitenkin nostaa, onko numero varmasti oikeudenmukainen, kannustaako se enemmän kuin lannistaa vai olenko liian hyvällä numerolla yllyttämässä oppilasta entistä syvempään laiskotteluun. Lomalla numerokaaos pään sisällä hiljalleen rauhoittui ja annoin itselleni luvan unohtaa numerot ja arvosanat hetkiseksi.

Kuitenkin taas koulujen alettua villi elämä arvosanojen maailmassa alkaa elää omaa, väistämätöntä elämäänsä. Keskustelen heti kevätlukukauden alkajaisiksi jokaisen oppilaan kanssa, mitä arvosanaa hän tavoittelee kevään todistukseen ja mitä hänen pitää tehdä saavuttaakseen haluamansa numeron. Toisia varmasti myös patistelen. Muistutan varsinkin ysiluokkalaisia, että nyt on totiset paikat, nyt täytyy nostaa numeroita, jos ylipäätään tahtoo selviytyä elämässä kunnialla eteenpäin.

Koulu on arvostelun ja numeroiden pyhättö. Välillä oppilaista puhutaan numeroina. Joku on seiskan tai kasin tyyppi eli ihan ok. Nelosen ja vitosen ihmiset ovat koulumaailman suuri ongelma. Heille ei tunnu löytyvän elintilaa eikä ymmärrystä. Kutosen ihminenkin liikkuu kaltevalla pinnalla. Hänen on varmasti vaikea pitää päätään ylpeästi pystyssä koulun vaatimusten sykkeessä.

Kympin ihmiset ovat koulumaailman tähtiä. Heidän edessään opettajakin saattaa polvistua. Moni ysin ihminen haaveilee, että ehkäpä jonkin lukukauden päätteeksi hänenkin ysinsä voisi olla kymppi; jos tiristäisi itsestään vielä vähän enemmän. Lopussa sitten seisoisi kiitos.

Oikeassa elämässä ketään ei kiinnosta kouluarvosanat. Aikuiset eivät arvioi eivätkä määrittele toisiaan numeroin, harva edes muistaa kouluaikaisia arvosanojaan muuta kuin siinä tapauksessa, että arvosana on tuottanut traumaattista häpeää, ollut ehkä kipupiste elämässä, saattanut luoda ajatusta, että huonon arvosanan kantaja on epäkelpo ihminen. Hän on ehkä sitkeästi joutunut etsimään paikkaansa elämässä ja unohtamaan koulun syöttämän ajatuksen omasta osaamattomuudestaan.

Myös kympin ihmiset saattavat muistella omaa kouluaikaansa; he saattavat kertoa, että ovat vihdoin oppineet tai opettelevat edelleen hellittämään täydellisyyden tavoittelussaan, että se koulun kymppi ei tuonutkaan onnea eikä menestystä sen paremmin työelämässä kuin millään muullakaan elämän osa-alueella, että oli typerää ajaa itsensä piippuun.

Ystäväporukassa olemme sekalainen joukko erilaisia aikuisia, joilla kullakin on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Jotenkin toivoisin, että koulumaailmakin jonakin päivänä hellittäisi numerohysteriassaan ja keskittyisi enemmän ihmiseen.

Kirjoittaja on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, kolumnisti ja kirjailija

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut