Kolumni: Tamperelaisopettaja kertoo, minkä arvosanan antaminen oppilaille on kiusallista - Kolumnit - Aamulehti

Tamperelaisopettaja kertoo, minkä arvosanan antaminen on aina yhtä kiusallista – Kympin kriteereihin kuuluu yksi aivan mieletön vaatimus

Oletko sinä käytökseltäsi kympin ihminen, kysyy opettaja Tiina Keskinen?

2.1. 9:05

Käytösarvosanan antaminen oppilaille on aina yhtä kiusallista. On hämmentävää arvioida ja tarkkailla suurennuslasilla muiden käytöstä ja lätkiä heille numeroita asiasta, joka ei ole ollenkaan yksiselitteinen. Ihmisen käytös koostuu lukemattomasta määrästä asioita. Ihminen ei ole robotti. Hänen ei kuulu olla täydellinen. Hän voi mokailla ja kehittyä ja kapinoida. Silti hän voi olla kympin ihminen.

Jos oppilas koulussa haluaa tavoitella käytöksestä arvosanaa kymmenen, niin kuin koulussa kannustetaan, hänen täytyy tavoitella taivaita. Käytöskriteerien mukaan kympin oppilas ei vilkaise päivän aikana kertaakaan luvatta kännykkään ja ohjaa myös luokkakavereitaan älylaitteiden oikeaoppiseen käyttöön. Kympin oppilas ei tee virheitä eikä milloinkaan näyttäydy negatiivisessa valossa. Hän on vastuullinen ja saa muutkin olemaan sellaisia. Hän kehittää itsensä lisäksi kouluyhteisöään ja oppilastovereitaan mitä vaativimmissa asioissa, kuten empatiassa ja vastuullisuudessa.

Kympin oppilasta ei kriteerien mukaan ole koskaan täytynyt huomauttaa mistään, mikä on aivan mieletön vaatimus, rangaistuksista puhumattakaan. Hän myös kiinnittää huomiota asianmukaiseen pukeutumiseen – mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.

Käytösarvosana mahdottomine vaatimuksineen on oiva esimerkki koulun sisimmästä olemuksesta ja arvoista. Koulu haluaa kertoa kasvavalle nuorelle, että ole kuuliainen ja kiltti, varo virheitä, älä missään nimessä ole kriittinen äläkä milloinkaan erehdy kapinoimaan tai nousemaan vastarintaan. Nuoren pitää myös koulun ohjeistuksen mukaan muistaa, että kympin ihminen näännyttää itsensä kantamalla vastuun itsensä lisäksi kavereista ja siinä ohessa koko kouluyhteisöstä.

Ennen joulua hikoilin ja täytin taas virkavelvollisuuttani naputtelemalla oppilailleni käytösarvosanoja. Onneksi ne eivät tunnu oppilaita kovasti hetkauttavan. Siinä tuskaillessani päätin, että on oikeus ja kohtuus, että oppilaat saavat arvioida myös minun käytöstäni. Siispä pyysin heitä antamaan minulle käytösarvosanan – nimettömästi tietenkin, sillä moni oppilas pelkää joutuvansa silmätikuksi, jos uskaltaa arvostella opettajaansa.

Oli suorastaan sydäntäsärkevän liikuttavaa, miten ymmärtäväisiä ja suloisia oppilaat olivat arvosteluissaan, vaikka en todellakaan ollut heidän mielestään täydellinen opettaja. Huonojakin arvosanoja tuli – mikä on hyvä juttu, koska en millään muotoa haluaisi edes yrittää olla heille esimerkkinä täydellisestä ihmisestä. Itse asiassa teen myyräntyötä koulussa ja yritän saada oppilaat uskomaan, ettei ole mitään järkeä tavoitella kymppejä. Ei niitä kukaan tarvitse elämässään yhtään mihinkään, eivätkä ne kerro kenestäkään mitään olennaista.

Lukiessani oppilaiden antamia palautteita, en voinut välttyä ajatukselta, että heillä on käytösarvioinnin kriteerit laatineita aikuisia parempi ymmärrys käytöksen syvimmästä olemuksesta. Katsokaa nyt tätä seiskaluokkalaisten inhimillisyyttä ja viisautta:

”Annan sinulle 9,5, koska olet todella mukava, mutta välillä on känkkäränkkäpäiviä niin kuin minullakin.”

”9,5, joskus ehkä olet vähän kiukkuinen niin kuin me kaikki.”

Kirjoittaja on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, kolumnisti ja kirjailija

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut