Kolumni: Loputtomasta pimeydestä on yllättävän lyhyt matka yltäkylläiseen valoon - Kolumnit - Aamulehti

Kohta on kesäkuu ja kausivalot yhä pihakuusessa – Loputtomasta pimeydestä on yllättävän lyhyt matka yltäkylläiseen valoon

Valoisuuden lisääntyminen tuntuu tässä kohtaa hitaalta ja pimeys aivan loputtomalta. Vaan pian on toisin, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Heidi Pesonen.

27.12.2021 7:12

Aamulehti

On 27. joulukuuta. Päivällä on Tampereen korkeudella mittaa 5 tuntia 24 minuuttia. Vuoden lyhyimmästä päivästä eli talvipäivän seisauksesta on päästy valoa kohti jo kuusi päivää, ja päivä on pidentynyt huimat neljä minuuttia. Kyllä se siis tästä, kai.

Rehellisesti sanottuna hitaaltahan tämä valoisuuden lisääntyminen tässä kohtaa tuntuu ja pimeys aivan loputtomalta. Vaan pian on toisin.

27. tammikuuta. Päivän pituus on 7 tuntia 16 minuuttia. Aurinko tulee hetkeksi esiin, ja yhtäkkiä on koiran kirsun jälkiä ikkunoissa ja tahroja lattiassa. Pöly asettuu näyttävästi kaikille pinnoille ja toimii sekä katseenvangitsijana että viestialustana. Joulukuusi alkaa näyttää heikolta.

27. helmikuuta. Päivän pituus on 10 tuntia 10 minuuttia. On laskiaissunnuntai. Aurinkoisena päivänä keskellä hankea seisoessa valo tuntuu silmissä siltä, että lähtee järki. Ja näkö.

Pipon ja kaulahuivin välisellä kapealla naamakannaksella kihelmöi. Pitäisi katsoa Googlesta, milloin pitää alkaa käyttää aurinkorasvaa. En halua tietää, minkä värinen mustasta silmänalusesta tulee, kun se palaa.

27. maaliskuuta. Päivän pituus on 12 tuntia 53 minuuttia. Kelloja siirretään, joten aurinko laskee vasta iltakahdeksalta. Aamulla töihin lähtiessä villapaita, toppatakki ja pipo tuntuvat hyvältä idealta. Iltapäivällä kotiin lähtiessä eivät niinkään.

Pitäisi katsoa Googlesta, mitä marraskuussa varastoon raahatuille pelargoneille pitäisi tehdä. Tai onko mitään tehtävissä, jos ne näyttävät samanlaiselta karahkalta kuin joulukuusi.

27. huhtikuuta. Päivän pituus on 15 tuntia 52 minuuttia. Aurinko änkee ikkunasta sisälle puoli kuudelta aamulla ja linnut mesoavat niin, ettei pysty nukkumaan.

Takapihalla tarkenee. Tosin juuri kun saa levitettyä ruumiinsa aurinkotuolille, alkaa sataa räntää. Huhtikuu on kuin se ihminen, joka ei vain osaa päättää.

27. toukokuuta. Päivän pituus on 18 tuntia 29 minuuttia. Aurinko nousee neljältä aamulla ja laskee puoli yhdeltätoista illalla. Valoisuus on yltäkylläistä, eikä pimeä ole enää missään vaiheessa todellista pimeää, sellaista säkkipimeää, vaan erilaisia hämäryyden asteita. Ainoa hetki, jolloin nukuttaa, on se, jolloin pitää herätä.

Eikä valosta sovi täällä valittaa. Ei edes tuhannen kilometrin päässä Utsjoella, jossa aurinko laskee seuraavan kerran kahden kuukauden päästä.

27. kesäkuuta. Päivän pituus on 19 tuntia 26 minuuttia. Päivä on jo noin neljä minuuttia lyhyempi kuin pisimmillään vajaa viikko sitten.

Tässä kohtaa ei varmaan kannata riisua enää kausivaloja pois pihakuusesta?

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut