Kolumni: Etäopetusjakso oli vanhemmuusurani hankalimpia etappeja - Kolumnit - Aamulehti

Etäopetusjakso oli vanhemmuusurani hankalimpia etappeja – Surkeat opetustaitoni paljastuivat vartissa enkä enää muista, kumpi itki ensin

”En enää tarkalleen muista kumpi meistä itki ensin. Lapseni oli kuitenkin meistä ensimmäinen, joka sanoi ääneen, ettei tästä tule mitään”, kirjoittaa Satu Peltola.

21.12.2021 7:00 | Päivitetty 9.1. 19:07

Koulu jatkuu maanantaina 10.1.2022 lukujärjestyksen mukaan kello 8.45, ellei koronasta johtuen toisin ilmoiteta. Näin tiesi eilen maanantaina vastaanottamani Wilma-viesti kertoa osittaisesta epävarmuudesta, joka liittyy kouluarjen jatkumiseen joululoman jälkeen.

Viesti ei tullut yllätyksenä, mutta oli ikävä muistutus siitä, että edelleen heikkenevä koronatilanne uhkaa lasten ja nuorten oikeutta opiskella kouluympäristössä omassa yhteisössään.

Itselle kyseinen viesti oli paitsi takuuvarma joulustressin nostattaja myös ikävä muistutus kevään 2020 etäopetusjaksosta, joka oli pian 11 vuotta kestäneen vanhemmuusurani hankalimpia etappeja.

Muistan ensimmäisen etäopetuspäivän turhankin elävästi. Samalla kuin kirjoitin juttua kuntien kuormittuneista Wilma-järjestelmistä, yritin ohjeistaa esikoistani tehtävien pariin opetustaidoilla, jotka paljastuivat umpisurkeiksi jo ennen kuin ensimmäinen vartti oli kulunut.

Istuimme esikoiseni kanssa koko päivän kyljet kiinni toisissamme. Samalla, kun soittelin läpi kuntien opetuksesta vastaavia, esikoiseni odotteli tuskainen ilme kasvoillaan hetkeä, jolloin ehtisin kertomaan, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Se hetki, jolloin pystyin tukemaan lastani tehtävissä tuli kyllä, mutta aikaa oli kulunut toista tuntia.

Kun etäopetuksen ja kotiopetuksen sekamelskaa oli takana puoli päivää, oli käynyt selväksi, ettei minusta ole pitämään lastani mukana perusopetuksen kelkassa samalla, kun teen työtäni. En enää tarkalleen muista kumpi meistä itki ensin. Lapseni oli kuitenkin meistä ensimmäinen, joka sanoi ääneen, ettei tästä tule mitään.

Hän oli oikeassa. Kaksi kuukautta kestänyt etäopetusjakso, jossa osallistumistani tarvittiin alkuun vartin välein, oli piinallista lapselleni ja myös minulle vanhempana.

Jotenkin selvisimme tästä kaikesta, mutta toivon, ettei lapseni tarvitse enää koskaan odottaa hetkeä, jolloin voin omien töideni lomassa tukea häntä hänelle tärkeässä asiassa eli opiskelussa.

Kasvavat tartuntamäärät ja viime viikonlopun keskustelu enteilevät tiukkenevia rajoituksia, joiden on arvioitu osuvan myös kouluihin pidennetyn joululoman tai etäopetuksen muodossa.

Etäopetusjakson kertaalleen kokeneelle esikoiselleni en ole vielä uskaltanut mainita äidin mahdollisesta paluusta apuopettajaksi. Omalla kohdallani olen myös yrittänyt laittaa sivuun tiedon siitä, että kevään 2020 jälkeen peruskouluikään ovat ehtineet myös kaksi nuorimmaista.

Vaikka pandemian aikana monet asiat lasten elämässä ovat olleet rajoitettuina, koulu ja sen tuoma rutiini sekä tutut aikuiset ja kaverit ovat muodostaneet heille erityisen kiintopisteen. Sellaisena sen tulee pysyä jatkossakin. Nyt kun joululoman alkuun on aikaa kaksi päivää, on syytä toimia, jotta jokainen lapsi ja nuori pääsee aloittamaan kevätlukukautensa lähiopetuksessa heti loppiaisen jälkeen.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja ja kolmen alakouluikäisen pojan vanhempi.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut