Kolumni: Vapaan kasvatuksen vanhemmat - Kolumnit - Aamulehti

Näin kävi, kun vapaan kasvatuksen lapsena saaneista tuli vanhempia ja päättäjiä

”Vuonna 1970 syntyneenä olen täydellinen vapaan kasvatuksen henkilöitymä”, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Markus Määttänen.

20.12.2021 7:00

Aamulehti

Jopa neljännes suomalaisnuorista kärsii jostakin mielenterveyshäiriöstä, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiedoista. Erityisesti toisen asteen opiskelijoiden masennus- ja ahdistus on tilastojen mukaan lisääntynyt viime vuosina. Kaikkea ei voi selittää kohta kaksi vuotta jatkuneella pandemialla. Taustalla on jotain syvempää.

Mieli ry:n asiantuntija lääkäri Meri Larivaara kiinnittää Helsingin Sanomissa 17.12. huomiota siihen, että nuorten paineet ovat kasvaneet. Koulusta on tehty entistä suorituskeskeisempää ja itseohjautuvampaa. Nuorilta vaaditaan koulutuksessa yhä isompia valintoja yhä varhemmin.

Mistä nämä vaatimukset johtuvat? Muiden muassa minusta.

Vuonna 1970 syntyneenä olen täydellinen vapaan kasvatuksen henkilöitymä. Vanhempani olivat molemmat koko lapsuuteni ja nuoruuteni töissä ja työmatkoilla. Meille lapsille kuviteltiin olevan suora polku koulusta, lukiosta ja yliopistosta töihin vaurastumaan ja omaa hyvää elämää rakentamaan.

Lama ikävästi murskasi kuvitelman 1990-luvun alussa ja kiihdytti kehittymistämme liian kilteiksi omien oikeuksiemme puolustajiksi ja veltoiksi muiden puolesta päättäjiksi.

Vanhemmiltani inflaatio oli jo syönyt asuntovelat. Heidän näkökulmastaan koulu yhä hoiti hommansa, ja lapset kyllä keksivät ihan itse mikä heitä kiinnostaa ja mihin aivokapasiteettinsa suuntaavat. Eivät he komentaneet vaikkapa kirjastotiedettä ja informatiikkaa lukemaan. Menkööt jos kiinnostaa, tehkööt mitä lystäävät, itse kyllä tietävät.

Nyt me vapaan kasvatuksen lapset olemme itse vanhempia, opetussuunnitelman uudistajia, lainsäätäjiä, aluevaalien ehdokkaita, kaikkien asioiden parhaiten tietäjiä. Itse en kyllä vieläkään tiedä, mitä elämässä oikein pitäisi tehdä, ettei ohuen pintajään alla väijyvä melankolia ja irrallisuuden tunne murtautuisi ulos.

Minä ja kaltaiseni siirsimme tuuliajolla-kokemuksemme lapsillemme entistä varhaisempana valtakirjana päättää itse elämästään. Meidän on vaikea suitsia lastemme some-elämää, kun emme itsekään enää oikein muualla elä. Olemme hyviä keksimään ratkaisuja oireisiin, emme syihin.

Ainakin yhden asian vanhempani tekivät oikein. He lukivat meille iltasatuja. Odysseuksen harharetket ja Sinbad Merenkulkija kylvivät kiinnostuksen kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen. Niitä minäkin oireiden hoitoon tarjoan.

Kirjallisuus on vertaistukea hukassa olon tunteeseen. Lukiessa huomaa heti, ettei ole yksin, että kaltaisiasi on valtavasti. Kirjallisuus auttaa hahmottamaan isoja kokonaisuuksia ja pitkiä perspektiivejä. Kirjallisuus on ajatusten ajoainetta ja ymmärryksen ydinvoimaa. Lukekaa vaikka Matias Riikosen Matara ja Miki Liukkosen Elämä: Esipuhe.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut