Kolumni: Jokainen joulukuusenkoriste kertoo omaa tarinaansa joulusta - Kolumnit - Aamulehti

Joulukuuseen ripustetaan ilojen ja surujen tähtiketju

Aina joulujen muistot eivät ole iloa tulvillaan, mutta jokainen niistä saa silti paikkansa kimmeltävässä kokonaisuudessa, kirjoittaa toimittaja Kirsikka Otsamo.

24.12.2021 7:15

Aamulehti

Kun tuttu pahvilaatikko taas kannetaan varastosta sisään, sen keveys yllättää. Silti jokainen kuusenkoriste kertoo jotakin joulusta.

Ymmärryksestä. 1970-luvun muovinen, lempeäkasvoinen joulupukki on jo resuinen. Sen katse on silti rohkaiseva ja lämmin. Pukki on ehtinyt nähdä monenlaisia jouluja. Kuten lapsuudessani, jolloin kaikki ei mennyt kiiltokuvien malliin.

Siksi se lähettää voimia kaikille vanhemmille, joilla on vaikeaa, joulu ahdistaa ja tekisi mieli kadota. Etenkin heille, jotka kaikin voimin silti yrittävät järjestää lapsilleen turvallisen, tavallisen joulun. Ei kannata luovuttaa nyt. Aina koittavat paremmat ajat.

Kaipauksesta. Vanhat peilipintaiset pallot, joista valo taittuu tähdiksi, kertovat luopumisesta. Kun ukkini oli juuri kuollut, mummin luona oli hiljaista. Jollain voimilla hän kuitenkin koristeli meille jouluvieraille kuusen. Istuimme pikkuveljeni kanssa kuusen valossa ja lauloimme joululauluja. Mummin poskille valui kyyneliä, mutta joulu oli vahvana läsnä.

Toivosta. Sähkökynttilät tuovat mieleen joulun, jolloin Lasu-koiramme oli vasta pentu. Olimme mieheni kanssa juuri saaneet tietää, että odotan kaksosia. Pentu jäi aattona hetkeksi yksin, kun poikkesimme kuulemaan joulurauhaa. Huomiotta jäänyt koira pilkkoi kuusen jouluvalot päreiksi. Ei tiennyt pentunen, kuinka paljon enemmän sen arki tuli vielä myllertymään. Kynttilöistä muistan ilon, joka elämäämme tuona jouluna saapui.

Armosta. Piparimuotilla savesta leikatut possut on maalattu vesivärein. Jokaisella on strassisilmät ja kultainen nauha. Itsetehdyt oliot varoittavat kiireestä ja kertovat suorittajan joulusta.

Opiskelijana kutsuin ensi kertaa lapsuusperheeni jouluksi kotiimme. Halusin sen olevan täydellistä. Joulupäivänä en jaksanut kuin itkeä. Luomulaatikoita ja joulutilkkutäkeistä ei irronnut enää iloa, kun voimat olivat loppu.

Huolettomuudesta. Hauskimpia ovat suuret psykedeeliset spiraalipallot, jotka jo hivenen dementoitunut isoisoäiti osti lapsillemme päästyään pitkästä aikaa joulumyyjäisiin. Osti hän paljon muutakin villiä ja vapaata. Emmepä silloin tienneet, että pian hän ei enää muistaisi meitä.

Rakkaudesta. Kauneimpia ovat kuitenkin hauraat joulupaperin sydämistä leikatut kuviot. Ne on liimattu aaltopahville ja kiinnitetty kalastajalangalla. Sydämet nostetaan varovasti parhaille paikoille.

Vanhempieni kauan ennen syntymääni askartelemat koristeet kertovat, että rakkaus kestää ja voittaa lopulta vaikeimmatkin ajat. Ne toivottavat hyvää joulua ihan kaikenlaisiin koteihin.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut