Kolumni: Mistä me kaikki voimme olla samaa mieltä? - Kolumnit - Aamulehti

Mistä me kaikki voimme olla samaa mieltä?

12.12.2021 7:00

Oikeassa oleminen on inhimillisesti viehättävä tunne. Joistakin faktoista voi olla kiistatta oikeassa, eikä sellaista käsitettä varsinaisesti olekaan kuin vaihtoehtoinen tai väärä fakta; on oikeaa tietoa ja väärää tietoa. Faktoista kiisteleminen on älyllisesti lyhytjänteistä.

Aivan erityisen viehättävä tunne on ajatus siitä, että oma mielipide on oikea, kenties jopa ainoa oikea. Mielipiteistä väittelyyn saa helposti kulumaan paljon aikaa, aivan erityisesti verkon keskusteluissa. Alustajätit palkitsevat kiistelyn, koska riidat tarkoittavat runsasta määrää selailuminuutteja ja silmäpareja, joille myydä mainontaa. Mitä enemmän käyttäjät riitelevät, sitä enemmän alustayhtiö saa rahaa.

Algoritmien virittäjät rakastavat melskettä ja repivää keskustelua. Verkon ulkopuolellakin draamalla on kiistaton viehätyksensä. Epäsuosittu on kysymys, joka on kuitenkin kaikkein tärkein: mistä olemme samaa mieltä? Kukin meistä voi aloittaa miettimällä kysymystä itsekseen niistä aiheista, jotka ovat tärkeitä omalle perheelle, viiteryhmälle, työpaikalle, suomalaiselle yhteiskunnalle ja vaikkapa Euroopan unionille. Hetki menee!

Mitä suuremmaksi ryhmä kasvaa, sitä vaikeampi on löytää ne asiat, joista varmasti voimme olla samaa mieltä. Siitä huolimatta yhteisestä ymmärryksestä on aloitettava. Poliittisilla päättäjillä on aivan erityisen suuri vastuu siitä, että tätä keskustelua käytäisiin. Valitettavasti nyt ei niin tehdä. Kysymykset saattavat kuulostaa typerryttävän massiivisilta, mutta niihin on alettava vastata. Esimerkiksi: Mitä käytännössä tarkoittaa suomalainen hyvinvointiyhteiskunta? Mitä EU tarkoittaa ja mitä sen pitäisi tehdä? Mistä voimme olla poliittisesti samaa mieltä?

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta pannaan täytäntöön ilman todella syvällisesti auki keskusteltua yhteistä ajatusta siitä, mitä tarkoittaa suomalaisten hyvinvointi. Hoidon tarve kasvaa muutamassa vuodessa typerryttävän paljon samalla, kun hoidon maksajien määrä vähenee ja kustannukset kasvavat. Keitä ja mitä hoidetaan ja missä järjestyksessä? Kuka maksaa ja kuinka paljon? Vaikeita kysymyksiä on voinut vältellä, koska hyvinvoinnin rahoitusta on toistaiseksi riittänyt. Näin ei välttämättä kauaa jatku – tosin siitäkään ei ole minkäänlaista yhteisymmärrystä, onko meillä rahaa vai eikö meillä ole.

Riippumatta siitä, etsimmekö aktiivisesti yhteisymmärrystä, päätöksiä aina syntyy ja muutoksia tulee. On oma valintamme, teemmekö päätökset hyvissä ajoin, aktiivisesti itse ja yhdessä keskustellen vai syntyvätkö valinnat pitkin matkaa käytännön sanelemina.

Kirjoittaja on Aamulehden vastaava päätoimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut