Sunnuntaivieras: Ennenkin osattiin jakautua kahteen - Kolumnit - Aamulehti

Nykypäivää moititaan riitaisaksi – Rippikoululaisissa kiteytyy kuitenkin yksi asia, jota Suomen pitäisi mainostaa rehvakkaammin

Ennenkin osattiin jakautua kahteen, kirjoittaa sunnuntaivieras Arto Köykkä.

5.12.2021 6:30

Aikaamme moititaan riitaisaksi ja kahtia jakautuneeksi, mutta vihan vimmoissa on puhkuttu ennenkin. Vanhojen aikojen rumat puheet vain tuppaavat unohtumaan, kun historian kurssit ovat jääneet käymättä.

Elämää on myös Lipposen kaikki syleilleen hallituksen ja 1990-luvun konsensus-Suomen takana. Itsenäisen Suomen historia on täynnä ilkeilyä, muureja, väkivaltaa ja jopa tappamista vakaumuksen tähden.

LAPSUUTENI Suomessa asioita oli kaksin kappalein. Urheiluseuroja oli joka paikkakunnalla kahta lajia, toinen oli työväenhenkinen ja toinen porvarillinen tai porvarillisen puolueeton. Oli tarkkaa, kenen joukoissa lapset työnsivät kuulaa ja potkivat palloa, sillä punaisten ja valkoisten lapsia ei sopinut sekoittaa. Sama jako päti kauppoihin. Vielä Koiviston presidenttikaudella oli tiedettävä, mistä kaupasta osti hiivaleipänsä. Kaupassa käynti oli poliittinen kannanotto.

Vaikeaa oli papillakin. Vaatii harkintaa ja suunnittelua, jos aikoi pysyä osapuolijakojen ulkopuolella. Urani alussa Jämsänkoskella kiersin kauppoja suunnitellun viikko-ohjelman mukaan. Aloitin ehkä T-kaupasta, keskiviikkona menin S-ryhmän liikkeeseen, perjantaina oli K-kaupan vuoro, ja kierrokseni päätin vasemmistosävyiseen E-liikkeeseen. Uskoin jo silloin seurakuntapapin puoluepoliittiseen selibaattiin. Yksittäisistä asioista saa tietysti sanoa mielipiteensä, ainakin välillä.

LUKIOVUOSILTA muistan kaupungin nuorisoa puhutelleen rakkausdraaman, kun muuan tyttö vaihtoi ihastuksensa tähden toiselle puolen ja hylkäsi perheensä aatemaailman. Siitä tempusta riitti paheksuntaa ja ihmettelyä moneksi viikoksi. Kouluneuvostovaaleissa jopa yhdentoista vanhat vesselit edustivat eri puolueita.

Eduskunnassa ei oltu lainkaan niin hillittyjä kuin olisi voinut kuvitella. Silloinkin puolueet jakaantuivat eivätkä enää mahtuneet samaan ryhmähuoneeseen. Ja mitä pitäisi ajatella SMP:n Veikko Vennamosta, joka kannettiin väkivoimalla istuntosalista ulos?

Sopimattomista sanoista ei seurannut vain ilkeitä postikortteja, vaan vuosikymmeniä kestänyt virkakielto. Oli turha unelmoida merkittävästä uranoususta, jos lipsautti suustaan jotain neuvostovastaista. Tehtaankadulla ollut Neuvostoliiton lähetystö piti kuria, ja Kekkonen kirjoitteli myllykirjeitään. Itsesensuuri oli voimissaan. Solženitsynin Vankileirien saaristo on hyvä ehdokas vuosisadan tärkeimmäksi kirjaksi, mutta sitä ei uskallettu painaa Suomessa.

NUO OLIVAT kuitenkin rauhallisia vuosikymmeniä, jos niitä vertaa sotaa edeltäneeseen Suomeen. Edes entistä presidenttiä K. J. Ståhlbergia ei kunnioitettu. Hänet ja hänen vaimonsa kyyditettiin väkipakolla Kulosaaren kodista satojen kilometrien päähän Joensuuhun.

Aivan itsenäisyyden alussa kaikki olisi ollut varsin hyvin, jos olisi tyydytty valtaamaan kadunpätkiä jostain Helsingistä. Mentiin paljon pitemmälle ja tehtiin jako kahteen. Annettiin aseet käteen ja käskettiin ampua, jos naapurin hihamerkki oli väärää väriä. Rauhan hintana oli, että hävinneet toimitettiin vankileirille tai teloitettiin mielivaltaisissa oikeudenkäynneissä.

Nykypäivän rippikoululaiset eivät ainakaan Tampereen seudulla tiedä, keiden puolella heidän esivanhempansa ovat taistelleet. Ehkä tämä on kansakunnan merkittävin saavutus, jota pitäisi mainostaa joulukuun kuudentena enemmän kuin sotaonnea. Tyhmäkin osaa tapella, mutta rauhaan tarvitaan viisautta.

Kirjoittaja on Pirkkalan seurakunnan kappalainen.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut