Aamulehti
SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta on ehdottanut kokeilua, jossa yli 55-vuotiaille palkansaajille tulisi oikeus omalla päätöksellään lyhentää työaikaansa. Tämä tapahtuisi vapaaehtoisesti ja omalla kustannuksella, eli palkka vastaavasti alenisi. Elorannan mukaan se edistäisi senioreiden työssä jaksamista ja pidentäisi työuria.
Esitys oli radikaali, sillä suomalaisessa työelämässä oikeus työajan lyhentämiseen on tähän asti ollut vain pienten lasten vanhemmilla. Esimerkiksi osa-aikaeläkkeestä pitää sopia erikseen eikä työnantajan tarvitse siihen suostua.
Työnantajat tyrmäsivätkin esityksen heti tuoreeltaan. EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies katsoi, että esitys sopii huonosti tilanteeseen, jossa Suomi kärsii pahenevasta osaajapulasta. Toteutuessaan se voisi myös heikentää ikääntyneiden työmarkkina-asemaa entisestään. Ehkä työnantajat eivät enää haluaisi palkata senioria, joka voi koska tahansa ilmoittaa siirtyvänsä osa-aikaiselle työajalle jäähdyttelemään.
Näin kohderyhmään kuuluvana, kuuttakymmentä kohti käyvänä työntekijänä, näen Elorannan avauksessa useita hyviä puolia. Uskon, että mahdollisuus työajan lyhentämiseen olisi monelle ikätoverilleni tervetullut. Suuri osa meistä on elämäntilanteessa, jossa kannetaan huolta elämän loppusuoraa lähestyvistä vanhemmista. Moni ajaa viikonloppuisin satoja kilometrejä hoitamaan muualla asuvia vanhempiaan.
Toisilla voi olla jo lapsenlapsia, joiden kanssa haluaisi viettää enemmän aikaansa ja keventää näin nuorten perheiden elämää. Iän myötä myös oman ajan ja harrastusten arvo nousee. Omia juttujaan haluaa tehdä, kun siihen vielä kykenee. Työelämässä tärkeimmät saavutukset alkavat jo väistämättä olla takana. Se ei silti tarkoita, etteikö työ olisi edelleen tärkeä ja merkityksellinen osa elämää, mutta kaikkea kohtuudella.
Ensimmäinen edellytys tietysti on, että taloudessa on hieman liikkumavaraa. Elintaso kärsii palkan pudotessa, eikä eläkettäkään kerry entiseen malliin. Monella yli viisikymppisellä lainat on kuitenkin jo maksettu. Vapaata aikaa voi tässä elämänvaiheessa arvostaa enemmän kuin tilille kertyvää puskuria. Varsinkin, jos kokee elämänlaadun vastaavasti paranevan.
Työelämä on koko ajan hektisempää ja tehokkuusvaatimukset kasvavat. Ikävuosien karttuessa työstä palautuminen vie entistä enemmän aikaa. Mahdollisuus työviikon lyhentämiseen keventäisi kuormitusta ja vähentäisi tarvetta työkyvyttömyyseläkkeille. Samalla vapautuisi työtä nuorille, joille osa-aikainen pesti opiskelujen lomassa voisi olla lottovoitto.
Parhaassa tapauksessa kaikki voittaisivat.
Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.