Aamulehti
Kuulin taannoin tiedemiestuttavastani, joka haluaisi tehdä vanhoilla päivillään väitöskirjan Helsingin yliopistoon. Olen täysin vakuuttunut, että tohtorin titteli ei jäisi kiinni osaamisesta ja tietotaidosta, mutta kaverini haluaisi tehdä väitöskirjan suomen kielellä. Ei onnistu, sanoi yliopisto, ja siihen homma sitten kariutui.
On sääli, miten tuhoamme kaunista kieltämme hitaasti, mutta varmasti sana sanalta. Arkielämässä sitä ei välttämättä vielä huomaa, sillä asiat tuntuvat sujuvan, mutta kehitys on jo huolestuttava.
Ajatelkaapa yliopistoelämän ohella esimerkiksi työelämää. Tamperelainen IT... niin tosiaan tämäkin on englanninkielinen lyhenne... -firma hakee osaajia muun muassa seuraaviin tehtäviin: OutSystems Developer, Microsoft Azure Lead ja Talent Acquisition Specialist. Ei toivoakaan, että ymmärtäisin, mitä näillä haetaan puhumattakaan siitä, että osaisin kääntää nuo suomeksi.
Kovin vahvoilla ei suomen kieli ole myöskään tässä tietokoneessa, jolla näitä kirjaimia teille näppäilen: Windows, Dashboard, Chrome, Click, Update, Sharepoint, My Cart, Desktop, Threads. Pelkkää englantia jokainen ruutu täynnä.
Twitterissä on viime päivinä puhuttu suu vaahdossa mystisen n-sanan lisäksi woke- ja cancel-kulttuurista. Ei pysy kantasuomalainen perässä, ei.
Ravintolassa asioiminenkin alkaa olla paikoin haasteellista. Eräs tamperelainen ravintola tarjoaa annosta, jonka nimi on bilberry, pine cone & huacatay. Pitääkö ottaa tulkki mukaan, että osaa tilata ruokaa kotikaupungissaan tarjoilijalta, joka ei välttämättä osaa puhua suomea?
Eikä ole hurraamista enää tamperelaisten ravintoloiden nimissäkään. Oma inhokkini on tämä: Be Calm & Buzz on. Että mitenkä?
Uudesta monitoimiareenastamme tuli Uros Liven jälkeen Nokia Arena, jonka oikeaoppinen suomenkielinen kirjoitusasu on kaiketi Nokia-areena. Vaatimattomille tamperelaisille olisi ihan vain riittänyt että Halli. Jään jännityksellä odottamaan, mikä tulee Nokian uuden palloiluhallin nimeksi...
Vanha suosikkini urheilukin on turmeltunut. Noinkohan juoksemista harrastavien mielenkiinto säilyisi, jos Helsinki City Run -tapahtuman nimeksi vaihdettaisiin Helsinki-hölkkä. Kuka ylipäänsä käy enää hölkällä?
Jumpalle haikailevakin lannistuu, kun liikuntakeskuksessa nenän eteen läväytetään esite, jossa voit valita, menetkö SOULfusioniin, Yin&Yang Yogaan vai sittenkin toiveklassikko Grit Cardioon.
Jos elän riittävän pitkään, saatan vielä nähdä päivän, jolloin Uplake Senior Homen junior hostess tarjoaa minulle breakfastiksi palan crispbreadia butterin ja liver sausagen kera ennen kuin escorteeraa minut toilet accessilleni restroomiin, jonka jälkeen voinkin viettää loppupäivän rentouttavaa leisure-aikaa relaten, chattaillen ja chillaillen.
Gorgeous future!