Kolumni: Sukuni tarina kertoo Suomen isosta muutoksesta - Kolumnit - Aamulehti

Yksi googletus paljasti hätkähdyttäviä tietoja sukuhistoriastani – Sukuni tarina taitaa kertoa jotain myös Suomen isosta muutoksesta

24.11. 7:11

Aamulehti

Kuuntelin hiljattain Täällä Pohjantähden alla -trilogian äänikirjana. Väinö Linnan klassikkoteos on vanha suosikkini. Esi-isäni ovat eläneet 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Hämeessä hyvin samanlaista elämää kuin kirjasarjan päähenkilöt.

Tiesin, että isänisänisänisäni osallistui vuoden 1918 sisällissotaan punainen nauha käsivarressaan. Tietoni hänestä olivat kuitenkin vähäiset. Hetken mielijohteesta kirjoitin hänen nimensä Googleen. Yllätyin, kun hakukone löysi osuman. Ja millainen osuma se olikaan.

Päädyin suoraan Kansallisarkiston digitaaliseen arkistoon, joka tarjosi eteeni kymmenkunta sivua oikeudenkäyntiasiakirjoja ja muita papereita. Tämä isoisäni isoisä, jolta olen perinyt toisen nimeni ja sukunimeni, oli paperien mukaan tuomittu vuonna 1918 kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen valtiopetoksesta.

En tiedä tarkalleen, mitä isoisäni isoisä on sisällissodassa tehnyt ja mikä sai hänet muiden mukana tavoittelemaan vallankumousta. Tuon ajan oikeudenkäynnit eivät aina olleet perusteellisia saati objektiivisia. Sen tiedän, että kaikesta huolimatta häntä pidettiin kunnollisena ja mukavana miehenä.

Isoisäni isoisä elätti perheensä muonarenkinä Pyhäniemen kartanossa Hollolassa. Koulutusta ei ollut, mutta perimätiedon mukaan hän oppi lapsena lukemaan tutkimalla sanomalehteä. Mitä todennäköisemmin hän eli erittäin niukkaa ja ankaraa elämää. Luonteeltaan hän oli papereiden mukaan ”rauhallinen ja työteliäs”. Hätkähdin, sillä minua on joskus kuvattu samoilla sanoilla.

Se, mitä suvussani tapahtui vuoden 1918 jälkeen, on minusta kiinnostavaa ja kertoo myös koko suomalaisen yhteiskunnan nopeasta ja hienosta muutoksesta. Yksi isoisäni isoisän lapsista oli sisällissodan aikaan pikkupoika. Hänestä tuli rakennuspuuseppä ja talvi- ja jatkosodan veteraani. Hänen poikansa puolestaan on minun isoisäni, joka kävi ammattikoulun ja teki hienon työuran myyntialalla. Hänen poikansa, minun isäni, on sukumme ensimmäisiä ylioppilaita ja Tampereen yliopiston alumni.

Minulle olikin sitten jo luontevaa hakeutua yliopistoon ja tavoitella hyvää työuraa. Isoisäni isoisä tuskin olisi osannut edes kuvitella, että vain muutama sukupolvi myöhemmin meidän suvussamme leipä ansaitaan istuen.

Sukuni tarina ei ole poikkeuksellinen. Se on silti itsenäisen Suomen eräänlainen sankaritarina. Näin juhlavasti uskallan todeta itsenäisyyspäivän kynnyksellä. Lienee selvää, että tällainen muutamassa sukupolvessa tapahtunut muutos koulutustasossa, työmahdollisuuksissa ja elintasossa ei olisi ollut mahdollinen ilman 1900-luvun hyvinvointivaltiokehitystä, suomalaista koulutusjärjestelmää ja omaani edeltävien sukupolvien uurastusta.

Kirjoittaja on Aamulehden uutispäällikkö

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut