Metsää kaatuu yhä kiihtyvään tahtiin, mutta väliäkö sillä - Kolumnit - Aamulehti

Metsää kaatuu yhä kiihtyvään tahtiin, mutta väliäkö sillä

Brasilia kaatoi sademetsää vuoden aikana melkein Pirkanmaan kokoisen alueen verran. Metsäkadon pysäyttämiseen annettiin Glasgow’ssa aikaa kymmenen vuotta, mutta näin paljon aikaa ei todellisuudessa jäljellä ole.

20.11. 7:00

Metsäkato Brasilian Amazonin sademetsäalueella on kiihtynyt entisestään. Brasilian kansallisen avaruustutkimusinstituutin (Inpe) julkaisemien tuoreiden tietojen mukaan alueella kaadettiin sademetsää viime vuoden elokuun ja tämän vuoden heinäkuun välisenä aikana yli 20 prosenttia enemmän kuin metsää hävitettiin edeltäneellä yhden vuoden jaksolla.

Sademetsää kaadettiin vuoden aikana yli 13 000 neliökilometriä. Se on lähes Pirkanmaan pinta-ala.

Mitään uutta siinä ei ole, että Brasilia kaataa sademetsää soijanviljelyn ja lihakarjan kasvattamisen tieltä. Myös kaivostoiminnan lisäämiseen on presidentti Jair Bolsonaron täysi tuki. Bolsonaro suhtautuu ympäristöhuoliin yhtä välinpitämättömästi kuin koronaviruksen maassaan aiheuttamiin satoihin tuhansiin kuolemiin.

Tieto Brasilian kiihtyvästä metsäkadosta on huolestuttava siksi, että Brasilia on yksi niistä yli sadasta valtiosta, jotka allekirjoittivat äskettäin Glasgow’n ilmastokokouksessa sopimuksen, jonka tavoitteena on lopettaa maapallon metsien hävittäminen vuoteen 2030 mennessä.

Sopimusta pidetään merkittävänä, sillä solmijamaiden alueella sijaitsee noin 85 prosenttia maailman metsistä.

Metsien liikahakkuiden pysäyttäminen on elintärkeätä ilmaston lämpenemisen hidastamisessa. Metsät ja metsämaiden aluskasvillisuus sitovat valtaisan määrän hiilidioksidia. Metsät ovat myös tärkeitä luonnon monimuotoisuuden turvaajia.

Sopimusta sanotaan tärkeäksi myös siksi, että luvassa on sievoisia summia köyhempien maiden tukemiseen. Myös alkuperäiskansojen rooli mainitaan. Tutkimukset kertovat, että heidän elämäntapojensa tukeminen on yksi parhaista tavoista suojella metsiä ja luonnon monimuotoisuutta.

Metsäkadon pysäyttämiseen sopimuksessa annetaan lähes kymmenen vuotta. Se on liikaa. Brasilian esimerkki osoittaa, että vuoteen 2030 mennessä ehditään aiheuttamaan vielä paljon vahinkoa.

Sopimus on eri asia kuin sen toteuttaminen. Yksi iso ongelma on sopimuksen noudattamisen valvominen.

Kun suurvallat solmivat suuria ohjussopimuksia, isot riidat saatiin aikaa siitä, kuinka sopimuksia valvotaan. Valtioilla kun on tapana kokea omalla alueellaan toteutettavaa todentamista itsemääräämisoikeutensa loukkauksena.

On toki hienoa, että metsäkadon pysäyttämiseksi saadaan aikaan yli sadan maan poliittinen sitoumus, ja päälle luvataan vielä sievoinen summa rahaa. Liian usein hienot sopimukset riidellään kelvottomiksi, vesitetään ja lopulta unohdetaan.

Näin kävi muun muassa New Yorkin ilmastokokouksessa 2014 tehdylle lupaukselle puolittaa metsien hävittäminen 2020 mennessä. Kuka edes muistaa, että tällainen lupaus on joskus annettu?

Enää meillä ei ole tällaiseen varaa eikä aikaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut