Kolumni: Vietetäänkö kodeissa jo suomalaista kiitospäivää? - Kolumnit - Aamulehti

Sopisiko meille oma ilta kiitollisuudelle?

Suomalainen versio kiitokselle ja yhteiselle jakamiselle perustuvasta juhlasta voisi sopia pimeimpään syksyyn.

22.11. 7:00

Aamulehti

Yhdysvalloissa vietetään ensi torstaina kiitospäivää. Marraskuun neljäntenä torstaina vietettävä thanksgiving on yksi amerikkalaisten vuoden kohokohdista. Perinteisesti perheet kokoontuvat matkankin päästä pitkäksi viikonlopuksi yhteen, syövät kokonaisena paistettua kalkkunaa ja kurpitsapiirakkaa, vaihtavat kuulumisia, ihailevat paraatia ja katsovat illalla televisiosta amerikkalaista jalkapalloa. Tärkeintä on kuitenkin kiittää elämän suomista lahjoista.

Itse en ole kiitospäivää koskaan kokenut, mutta amerikkalaisten televisiosarjojen ja elokuvien myötä se vaikuttaa varsin tutulta. Päivän historiallinen tausta 1600-luvulla uskonsa takia vainottujen ja heitä auttaneiden intiaanien yhteisestä kiitosateriasta oli silti minulle edelleen vieras.

Tietenkään kiitospäivä ei joka perheessä ole pelkkä elokuvien puhtoinen kiiltokuva. Se on saanut asenteistaan osakseen myös kritiikkiä. Jotain hyvin arvokasta sen ydinteemassa mielestäni kuitenkin on.

Suomalaiset ovat ottaneet käyttöönsä monta uutta tapaa viettää juhlia. Äskettäin naamioituneet halloweenin viettäjät kiersivät naapurustoja kysellen valintaa karkin ja kepposen välillä. Ystävänpäivä on saanut vaikutteita Valentinin päivästä. Kauppiaat tuntevat myös kiitospäivää seuraavan black fridayn. Osa ihmisistä varmasti ilahtuu, ja osa harmittelee tätä kehitystä.

Tietenkään emme voi napata toisen kulttuurin juhlaa ja alkaa viettää sitä omanamme. Se olisi onttoa ja outoa. Aloin kuitenkin miettiä, millainen voisi olla suomalainen versio illallisesta, jonka ytimessä olisi kiittäminen ja yhteisöllisyys? Eroaisiko se esimerkiksi kekristä?

Pikainen haku Instagramiin hashtagilla kiitospäivä antaa yli 500 kuvaehdotusta. Niiden joukossa on toki esimerkiksi ulkomailla vaihdossa olevien postauksia, mutta joukkoon mahtuu kuvia Suomessa kuvatuista ruokapöydistä täydellä kiitospäiväteemalla. Kiitollisuuteen ja jakamiseen perustuva perhejuhla on siis jo toivotettu tervetulleeksi myös meidän syksyymme.

Jokaisella kansalla on oma historiansa ja perinteensä. Tavat uudistuvat ja sekoittuvat. Yhteinen ateria ilman lahjapaineita, toisen tärkeyden pukeminen sanoiksi ja yleinen kiitollisuus arjen iloista loisivat varmasti täälläkin hyvää ympärilleen.

Kenties ydinperheen sijaan koolle voisi kutsua minkä tahansa sopivan yhteisön, aterian valmistaminen kuuluisi yhden sijasta koko seurueelle ja jalkapallon sijaan katseltaisiin vaikka kaikkien puhelimista hauskimmat muistot kuluneelta vuodelta. Yhteinen päivällinen syvällä syksyssä poistaisi painetta joulusta, kun kaikkia tapaamisia ei tarvitsisi yhdistää vähäisiin vapaapäiviin.

Tärkeintä olisi huomata hyvä ja sanoa kiitos. Se lienee tarpeellista ihan kaikkialla maailmassa.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut