Telakan klubikeikka Tampereella olikin pomottamisen oppitunti – Taito sallia tuo euroja viivan alle - Kolumnit - Aamulehti

Klubikeikka oli pomottamisen oppitunti – Taito sallia tuo euroja viivan alle

Kahden perättäisen bändin esiintyminen luo näkymän, jossa johtaminen saa yllättäen ison roolin. Myös bändi on työtiimi, jolla on pomonsa ja se tarvitsee asiakkaansa ansaitakseen elantonsa elämysmarkkinoilla, kirjoittaa toimittaja Jaana Leena Kerola.

17.11. 7:00

Aamulehti

Edellisestä klubikeikasta on ehtinyt kulua koronaepidemian vuoksi aivan liian kauan. Pyyhkäisen märkää nenänalusta, silmät kostuvat.

Illan aikana puskee pintaan hien ja kyyneleiden lisäksi johtaminen. Olen hämmentynyt, vaikka olen opiskellut johtamisteorioita juuri sen verran, että sain rakennettua niiden pohjalle hyväksytyn opinnäytetyön.

Toki tunnistan johtamiseen liittyviä asioita myös 38 vuoden alaiskokemuksellani.

Silti en olisi olettanut johtamisteorioiden luikertelevan kahden bändin keikalle Tampereen Telakalla.

En ollut aiemmin kuunnellut Sepikkaa, perjantai-illan ensimmäistä bändiä. Toista eli Arppaa nautiskelen tiskausmusiikkina.

Elämäni sävelissä tiskausmusiikki on ylin taso. Kyseessä on intiimi iltahetki tiskien ja musiikin parissa. Tätä tasoa ei saavuta millä tahansa.

Poimin Arpan seurakseni luettuani bändin keulakuvasta Aaro Airolasta, 25, hänen syntymäkaupunkinsa Kokkolan mediasta. Kuuntelin pari biisiä ja olin myyty.

Airolan tarinoita voin kuljettaa mieleni maisemissa vaivatta, vaikka hän on 33 vuotta minua nuorempi. Harva voi vastustaa vaikkapa Lailaa, jonka kanssa mennään maanantaina jatkojen jatkoille, vaikka muut panevat lapiot heilumaan.

Juuri Arppa toi minut tälle keikalle.

Mutta mitä tekemistä kahdella bändillä on johtamisen kanssa? Paljonkin.

Kahden perättäisen bändin esiintyminen luo näkymän, jossa johtaminen saa yllättäen ison roolin. Myös bändi on työtiimi, jolla on pomonsa ja se tarvitsee asiakkaansa ansaitakseen elantonsa elämysmarkkinoilla.

Toinen bänditiimi toimi. Sen muusikoiden sooloissa soi sallivuus, mikä vie tutut biisit uusiin maailmoihin. Kun hymyilee kyynelten valuessa, ostaa mitä vain ja syö vaikka kädestä. Sävelet ja sanat soivat päässä päiviä, loppuelämän. Näin kävi minulle ja Airolan pomottaman Arpan musiikille.

Kuulun uhoajien sukukuntaan ja siksi ymmärrän ilman tulkkia Sepikan kolmikymppisen keulahahmon Joni Seppäsen armottomia sanoituksia, mutta oululaislähtöisen taiteilijan johtaminen jätti minut ymmälleen. Improvisaatiosta haastatteluissa puhuva mies salli nyt itselleen pari konkreettista hyppyä, muusikoille ei sitäkään.

Kuuntelin Sepikkaa vakavana, hieman kiusaantuneena. Silti tiedän, että sallin sille jossain vaiheessa toisen mahdollisuuden, sillä jokaisessa pomossa elää mahdollisuus kasvaa hyväksi johtajaksi.

Kasvu voi tapahtua katsomalla peiliin, miettimällä omia vahvuuksia ja heikkouksia. Se tapahtuu ottamalla askel sivuun, huolehtimalla alaisten mahdollisuuksista ja sallimalla virheitä.

Virhe on oiva tiimikaveri. Pelottomassa ilmapiirissä tehdään pikantit virheet, sävelkulun poikkeamat, arvaamattomat tarinat.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut