Kolumni: En enää yritä liikkua liian kovalla sykkeellä - lempeä liikunta on tie liikunnan iloon - Kolumnit - Aamulehti

Löysin innon liikuntaan – mutta se vaati yhden oivalluksen

Jos vaihtoehtoina on yrittää liikkua kovaa ja pakotetusti tai lempeästi ja iloiten, tiedän kumman valitsen.

5.11. 7:00

Aamulehti

Nuorena liikuin lähinnä siksi, jotta polttaisin kaloreita.

Sitten liikuin, jotta kunto säilyisi kohtuullisena.

Nyt liikun silkasta liikkumisen ilosta.

Enää minun ei tarvitse motivoida tai pakottaa itseäni lenkille.

Muutokseen tarvittiin yksi oivallus: en liiku tavoilla, joista en tykkää. En enää suostu kuntosalille piiskaamaan itseäni, en enää yritä raivokkaasti nostaa sykettä ja jaksaa jaksaa.

Sen sijaan lähden pitkille kävelyille, menen lempeään ilmajoogaan tai pilatekseen, käyn uimassa kilometrin, pyöräilen kauniilla säällä. Aina parempi, jos pääsen metsään ja vuorille. Avainsana on liikunnan lempeys.

Päätöksestäni on ollut se seuraus, että liikun paljon aiempaa enemmän. Kun ennen sain kokoon vähän pakotetusti 2–3 liikuntatuntia viikossa, nyt kertyy helposti ja huomaamatta 9–10 tuntia viikossa.

Aikuisten liikkumisen suositus suosittaa sykettä kohottavaa reipasta liikuntaa 2,5 tuntia viikossa tai sen sijaan rasittavaa liikuntaa 1 tunti ja 15 minuuttia viikossa, ja lisäksi lihaskuntoa ja liikehallintaa lisäävää liikuntaa kahdesti viikossa.

Suositus voi tuntua vaativalta pienten lasten vanhemmasta tai niistä, jotka tekevät pitkää työpäivää. Tiedän kokemuksesta, että liikkuminen ei ole pelkästään omasta halusta kiinni, jos lähtee töihin aamulla ja palaa iltauutisten aikaan.

Annan piut paut liikkumisen suositukselle. En edes tiedä, kertyykö minulle riittävästi sykettä nostavaa, rasittavaa liikuntaa. Tärkeintä on lopputulos: riittävän hyvä kunto ja oikein hyvä olo.

Jos vaihtoehtoina on yrittää liikkua kovaa ja homma maistuu pakolta tai liikkua mieluisin tavoin, jolloin siitä rakentuu kestävä elämäntapa, ei ole epäselvää, kumman valitsen.

Ehkä olen uskossani lempeään liikuntaan jopa uuden ilmiön harjalla: hyvinvointiyrittäjä Jutta Larm sanoi haastattelussani, etteivät ihmiset enää tarvitse rasittavaa ja kovaa liikuntaa, sillä kovuutta tarjoaa jo työelämä. Larm uskoo, että maailma on menossa lempeämmän liikunnan suuntaan.

Korona-aikana arvoon noussut luontoliikunta on toinen ilmiö, jonka itsekin koen vahvasti. Liikunnasta ulkoilmassa ja luonnossa nauttii paljon enemmän kuin sisätiloissa. Silloin saa iloa myös silmilleen ja sielulleen.

Ei mikään ihme, että lähellä luontoa sijaitsevat lomakohteet, joissa on mahdollisuus aktiviteetteihin – retkiluisteluun, potkukelkkailuun, lumikenkäkävelyyn, maastopyöräilyyn, hiihtoon, vaeltamiseen – ovat nyt niin suosittuja.

On vieläpä yksi tekninen keksintö, joka räjäyttää luontoliikunnan: sähköpyörä. Se tekee maastoreiteille lähdön mahdolliseksi niillekin, jotka eivät sairauksien ja vaivojen, iän, kunnon tai ylipainon vuoksi muuten voisi sitä tehdä.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut