Kun osaisi kuolla ilman omaisuutta - Kolumnit - Aamulehti

Kun osaisi kuolla ilman omaisuutta

1.11. 7:00

Monet meistä lähes kuusikymppisistä elävät nyt sitä elämänvaihetta, jossa surullinen perhetapahtuma kohtaa, kun omat vanhempamme kuolevat.

Surun hetkelläkin pitäisi jaksaa olla tehokas ja järjestää hautajaiset ja muistotilaisuudet. Sen jälkeen alkaa vaivalloinen selvitystyö. Vaikka ihminen on poissa, on hänen omaisuutensa vielä olemassa. Virkatodistukset on hankittava ja perunkirjoitukset pidettävä.

Sen jälkeen voikin ruveta ihmettelemään, onko jonkinlaista perintöä jaettavissa.

Perinteisesti omistusasuntoa on Suomessa arvostettu ja ajateltu, että siinä rahat ovat turvassa, kun asunnon arvo vain nousee. Moni vanhemmista ihmisistä kokee varmasti ylpeyttäkin siitä, että voi jättää ainakin asunnon perinnöksi jälkikasvulleen.

Mutta mahtaako oikeastaan olla näin? Olen tullut siihen johtopäätökseen, että olisi parasta poistua tästä maailmasta niin, ettei olisi omaisuutta ollenkaan. Eritoten ei ainakaan asuntoa, jossa on hilkunkaan verran velkaa.

Yhä useampi suomalaisista asuu seudulla, joiden asunnoilla ei ole enää arvoa juuri lainkaan. Kun asunnon omistaja sitten kuolee, jää asunto perikunnan riesaksi. Kun asunto ei käy kaupaksi, juoksevat vastikemaksut koko ajan. Samoin lainan lyhennykset ja korot, joille korkoa kertyy koronkin päälle.

Tilannetta ei helpota yhtään digi -ja väestötietoviraston ruuhka virkatodistusten toimittamisessa. Kun vainajan virkatodistusta joutuu yhä odottamaan 8–10 viikkoa (kyllä, kokemusta on), viivästyy perunkirjoitusten tekeminen vastaavasti ja monenlaista rästiä ehtii kertyä kaikissa tapauksissa.

Siinäpä sitten on perikunnalla ihmettelemistä koko ajan kertyvien maksujen kanssa.

Siispä olisi ihan ihannetilanne, jos itse ymmärtäisin kuolla niin, että rahaa olisi tilillä hautajaiskulujen verran. Eipä jäisi perillisille turhaa maksettavaa.

Eikä toisaalta tarvitsisi jälkikasvun kiistellä pienestä ja riittämättömästä perinnöstä.

Kaiken tuhlaaminen humputteluun taikka vaikka matkusteluun ei kuulosta hyvältä ilmastomuutoksen kourissa painiskelevassa maailmassa. Täytyypä ruveta etsimään vaihtoehtoisia kohteita hyvissä ajoin. Kenelle rahat siis voisi lahjoittaa? Vielä en tiedä.

Kirjoittaja on Aamulehden printin uutispäällikkö

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut