Miten opetella pois vaipasta – vai voisiko kaikenmaailman ohjeistukset heittää romukoppaan? - Kolumnit - Aamulehti

”Ei ne vaipoissa kouluun mene” – Aion jatkossa kaivaa isoja kasoja rentoutta lastenkasvatukseen iänikuisten kuoppien sijaan

”Lapsiperheessä on aina meneillään katkeamaton jono asioita, joita yritetään sulavasti hoitaa putkeen”, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Tuulia Kotakorpi.

30.10. 7:00

Aamulehti

Hauskoja tarroja pottaan, toukka jääkaapin oveen, pottalukemista, puskapissoja ja vaikka mitä muuta. Kaikenlaista meillä yritettiin, kun opetimme esikoista potalle. Paine alkoi kasvaa, kun edessä oli siirtyminen isojen ryhmään, jossa kellään muulla ei enää olisi vaippaa. Poikamme ei vain halunnut luopua omastaan. Ei sitten millään.

Syyllisyys oli kova. Sitähän podetaan etenkin silloin, kun tietää, ettei itse ole tehnyt riittävästi. Tai oikein. Minä ja mieheni olemme aika suurpiirteisiä ihmisiä, eikä mikään kovin järjestelmällinen harjoittelu vain yksinkertaisesti tahdo meiltä onnistua. Syyllisiä vaippaan olimme siis me.

Ihana lastentarhaopettajamme huitaisi tuskailuille vain kättään: ”Ei ne vaipoissa kouluun mene!”

Juuri tuota lausetta olisi pitänyt kunnolla kuunnella. Kun poika oli valmis, hän luopui vaipoista ilman mitään ihmeempiä kikkakolmosia. Ja kuinka paljon olin energiaa kuluttanut ja syyllisyydessä kieriskellyt aivan suotta.

Mitään vahinkoa ei syntynyt. Syyllisyys pikkuasioista pitäisi saada loppumaan. Ihmisillä on oikeitakin huolia – ja ne pienemmätkin huolet suurenevat väistämättä lasten kasvaessa.

Lue lisää: ”Poltin rahaa hoitoihin 15 000 euroa, eikä vauvaa kuulunut” – 46-vuotias kahden pienen lapsen äiti kertoo, miten häntä syyllistettiin urakeskeiseksi nirppanokaksi ja kuinka uusi onni muutti kaiken

Meidän perhe -lehdessä (lokakuu 2021) viiden lapsen äiti Erja Paaso kirjoittaa osuvasti multitaskauksesta. Siihen liittyy vahvasti kaikenlainen suorittaminen ja jatkuva reagointi. Hän päätti lopettaa sen, ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Minuun kolahti etenkin kohta, jossa hän päätti luopua ikiaikaisesta ohjeesta ”Vie mennessäs, tuo tullessas.”

Kaksi asiaa ei vielä kenenkään pakkaa sekoita, mutta lapsiperheessä on aina meneillään katkeamaton jono asioita, joita yritetään sulavasti hoitaa putkeen: Kun olet tyhjentämässä pesukonetta, yksi kaivaa kakkaa vaipasta samalla, kun toinen tekee värikynällä taidetta lattiaan. Kissa naukuu ruokaa ja kaveri yrittää kysellä WhatsAppissa kuulumisia. Kaikkia näitä voi hoidella melkein yhtä aikaa, mutta onko siinä järkeä?

Aivotutkijan mukaan ei. Aivoille olisi parasta, jos ne saisivat keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Niin töissä kuin kotona.

Lapsiperheiden arki on muuttunut. Kuormitusta tuo vanhan ja uuden tunkeminen väkisin samaan pakettiin. Ei kukaan ainakaan väsymättä jaksa tehdä kaikkia kotitöitä ja lisäksi olla läsnä lapsilleen niin kuin nykyään odotetaan vanhempien olevan. Ulkopuoliset oikeat ja kuvitellut paineet lisäävät taakkaa.

Yritän nyt kovasti opetella ottamaan rennosti – keskittymään olennaiseen. Vaikkapa siihen hetkeen iltasadun jälkeen, kun luettelemme poikien kanssa, ketä kaikkia rakastamme. Se riittää, vaikka oven takana olisi tavarakaaos.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut