Kolumni: Turisti on usein tekopyhä Italiassa, kassan ohi lyöty halvempi tuote kelpaa - Kolumnit - Aamulehti

Turisti on usein tekopyhä – kassan ohi lyöty halvempi tuote kelpaa

Pandemiassa on vähintään tauko ja saa taas matkustaa. Pitäisikö meidän yrittää olla vähän parempia ihmisiä?

31.10. 6:30

Nyt me olemme täällä taas. Me matkailijat. Tällä kertaa Venetsiassa historian ihmeitä katsomassa. Pakkaudumme alle metrin levyisille kaduille, vedämme perässämme muovisilla renkailla rotisevaa matkalaukkua ja etsimme vuokrattavan huoneiston osoitetta.

Niin meidän kuin ohikulkijoidenkin käsissä karttaohjelmat huutavat ohjeita eri kielillä. Google on pandemian aikana oppinut ja osaa tien jopa tässä yli tuhatvuotisessa kaupungissa.

Jostain syystä ulkomailla ihmisten ääni nousee. Putkinäköisinä huudamme ryhmämme jäsenille muiden läpi ja yli, myös öisin. Jopa haisemme. Ainakin pitkinä lauantai-iltoina, kun riittävän monen viinilasin jälkeen syrjäkujista tulee vessoja.

Vietän Venetsiassa viisi päivää ja ensimmäisten päivien tyrmääntyneen ihastuksen jälkeen alan nähdä meidät ulkoapäin. Olemme yksilöinä jopa sympaattisia, mutta miljoonina meistä tulee termiittiarmeija. Syömme historiallisten kaupunkien asukkailta hapen ja niin keskustat autioituvat, eikä jäljelle jää kuin kauppiaat. Venetsiassa vakituisia asukkaita toki ajaa pois myös eroosio, sillä tulviva vesi syö taloja ja maa vajoaa.

Ehkä kärsin matkahuuman henkisestä laskuhumalasta, mutta hollantilaisen kirjailijan llja Leonard Pfeijfferin ivalliset sanat alkavat tuntua osuvilta. Hän sanoo, että Helsingin Sanomien haastattelussa, että Eurooppa myy menneisyyttään turisteille, eivätkä turistit osaa edes kunnioittaa maata, jossa ovat vieraina.

Pandemian aikana tämä pääsi unohtumaan.

Ostoksilla tapaan turistin tekopyhyyden. Italiahan on veronkiertäjien maa? Italiassa vuosittain noin 200 miljardia euroa vilahtaa ohi kansan taskun, sillä sitähän verottaja edustaa: kansaa. Pahinta pimeä talous on turismin alalla.

Matkailija halveksuu sitä kotimaassaan. Suomalaiset, hollantilaiset ja puoli muuta Eurooppaa paheksui italialaisten veromoraalia, kun EU:n pandemiatukia jaettiin. Se sama moralisoija ottaa ilomielin viidenneksen halvemman matkamuiston – käteisellä tietenkin. Jopa pyytää sitä.

Venetsiassa kauppiaiden moraali näyttää jakautuneen kolmeen. Ne, jotka lyövät aina kassaan ja joiden niska jäykistyy, kun turisti aloittaa hintaneuvottelun. Ne, jotka ensin tarjoavat verollista hintaa, mutta taipuvat turistin yhä vaatiessa hintaa alas. Ja sitten ne julkeat.

Siinä Italiassa, missä minä elän maahanmuuttajana, en kohtaa moista röyhkeyttä. Jos Toscanassa joku yrittää myydä ilman kuittia, on korttipääte ”rikki”. Ei Toscanakaan toki mikään pulmunen ole.

Venetsiassa tulee tunne, että ollaan Marokon torilla. Ehkä nurinkurista, mutta eniten minua hävettää meidän turistien puolesta. Jos Muranon lasitaideteoksista tai käsintehdystä naamiosta ei ole vara maksaa verollista hintaa, niin pitäisikö antaa olla.

Harmi, ettei Venetsian tasavallan aikainen salaisen poliisin järjestelmä ole enää käytössä. Palazzo Ducalen käytävällä on yhä naamariveistos, jonka suusta saattoi pudottaa ilmiannon. Silloin keinottelun palkka oli usein kuolema.

Italian nykyinen verotarkastaja, Quardia di finanza ei ole yhtä tehokas. Moni ei tosin tiedä, että Italiassa myös ostaja on vastuussa. Jos pimeästä kaupasta jää kiinni, rangaistaan sekä yrittäjää että asiakasta.

Veronkiertoa vähän myös ymmärtää. Yrittäjä kokee alentavansa verotustaan omin luvin. Konsernit verosuunnittelevat, mutta pieni yrittäjä voi vain lyödä ohi kassan. Ihan kuten Suomessakin, Italiassa yrittäjän verotus on kova.

Suomen Rooman lähetystön kokoamien tilastojen mukaan Italiassa veroihin menee puolet yrityksen tuotosta ja verotus on lisäksi hankalaa. Siitä huolehtimiseen menee yrityksellä vuosittain 70 tuntia enemmän aikaa kuin EU:ssa keskimäärin.

Käteistä liikkuu paljon. Tilaisuus tekee varkaan.

Pandemian jäljiltä kassat ovat tyhjinä ja veronkiertäjillä tilanne on vielä pahempi. Pandemiatuet nimittäin jaettiin liikevaihdon mukaan, eli jos yrittäjä kiersi veroja jo aiemmin, ei tukea herunut. Moni on elänyt säästöillä ja lainaamalla sukulaisilta.

Onneksi saamme taas matkailla, mutta ollaan ihmisiksi.

Sari Passaro

Kirjoittaja asuu Italian Toscanassa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut