Kolumni: Lenkki ei mene hukkaan ilman älykelloakaan - Kolumnit - Aamulehti

Älykellon antamaan treenausdataan kannattaa suhtautua vain lisätietona – Muuten voit joutua leipomaan 7,5 tuntia putkeen

”Lenkki ei mene hukkaan ilman älykelloakaan, vaikka lukujen tuijottamiseen jääkin helposti koukkuun”, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Tiia Lesonen.

28.10. 7:06

Viime talvena olimme menossa lasten kanssa hiihtämään, kun mäkeä laski hurjaa vauhtia keski-ikäinen mies, perässään oletettu rouvansa hieman rauhallisemmin. Miehen sadattelu kuului kauas. Hetken jo ajattelin, että nytkö pääsemme todistamaan sitä paljon puhuttua laturaivoa. Lapsilla silmät ensin pyöristyivät, sitten alkoi naurattaa. Mäen alle päästyään mies huusi: ”Eihän tää s***n kello ollut edes päällä!” rannettaan tuijottaen ja tökkien.

Pystyin täysin samaistumaan miehen tunteeseen. Hetkeä aiemmin parahdin lapsille autossa: ”Voi ei, unohdin mun kellon!” En kääntynyt kotiin, vaan päätin tehdä hiihtoretken nakuna, siis ilman mittausta ja tilastointia, tarkoitushan oli edetä lasten vauhtia.

Edellisenä päivänä taapero ja koira odottivat portin pielessä useamman tovin, kun yritin saada kelloa ja puhelintani synkronoitua. Siitä huolimatta, että kierrämme lähes päivittäin täysin saman lenkin, joka on 4,46 kilometriä ja kestää reilun tunnin. Jos lenkki ei tallennu sovellukseen, tuntuu että se on mennyt ihan hukkaan. Yritän kuitenkin muistaa, että dataa tärkeämpää ovat liikunnan tuomat terveysvaikutukset.

Älykelloni on jo vähän vanhempaa mallia. Se ei huomauttele stressitasoista tai arvioi nestetasapainoani, mutta mittaa nukkumista, askeleita, ja aktiivisuutta. Työpäivän aikana näytössä usein vilkkuu: ”Lähde liikkeelle!” Miten ärsyttävää, kun työt pitää kuitenkin tehdä.

Toisinaan käy aamuisin niin, että tunnen itseni kohtuullisen virkeäksi ja nukkuneeni ihan hyvin. Kello näyttää punaista ja kertoo yöni olleen reippaasti keskitasoni alapuolella. Silloin olo alkaakin tuntua väsyneeltä.

Lukujen seuraamiseen jää koukkuun. En varsinaisesti huijaa, mutta olen valinnut aktiivisuuden tavoitetasokseni sohvaperunatason,10 000 askelta. Monesti saan tavoitteen täyteen ennen puoltapäivää ja vapaapäivinä prosentit voivat hipoa 300:a. On käsittämätöntä, miten tyytyväinen olo tulee, kun kello kilauttaa tavoitteen täyttyneen, vaikka hyvin tiedän, että voisin usein olla paljon aktiivisempikin.

Aloitin syksyllä juoksukoulun, ja osallistujien kesken olemme vertailleet kellojamme. Jos suunnittelet älykellon hankintaa pukinkonttiin, kannattaa ottaa erot huomioon. Minun Polarini on kiltti kannustaja, joka lenkin jälkeen kehuu: ”Hienoa! Tämän sykealueen liikunta edisti palautumistasi”. Todellisuudessa lönkyttelin siis niin laiskasti, ettei sitä voi liikunnaksi laskea. Tuttuni huhkiessa täydessä touhussa grillinsä keittiössä hänen orjapiiskurimainen Garmin-kellonsa käskee tylysti: Liiku!

Joskus älykellokin yllättää iloisesti: istuimme sohvalla vuorokauden vaihtuessa, aktiivisuustavoitteen juuri nollauduttua. Mieheni selaili vaihtoehtoja, joita hänen kellonsa tarjosi tavoitteen saavuttamiseksi: 2 tuntia kävelyä, tunti reipasta lihaskuntotreeniä tai 7,5 tuntia leipomista. Jäimme miettimään, millaisia kävelymääriä sitten tarvittaisiin, kun yli seitsemän tunnin leipomukset olisi syöty. Onneksi kello ei osaa sitä vaatia.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut