Kolumni: Onko Tampereella vanhaa kaupunkia? - Kolumnit - Aamulehti

Puuttuuko Tampereelta se kaikkein suurin matkailuvaltti – turistin kysymys pysäytti

Roomaksi emme voi muuttua, mutta se ei ole tarpeenkaan, kirjoittaa Aamulehden uusien yleisöjen päällikkö Jutta Högmander.

27.10. 7:00

”Anteeksi, missä täällä on vanha kaupunki?” kysyy englantia laulavalla italialaisaksentilla puhuva nuori mies. Häkellyn ja pysähdyn pohtimaan. Seisomme hämärtyvässä iltapäivässä kerrostalojen keskellä Tampereen Satakunnankadulla, ja taivaalta satelee jotakin rännän kaltaista.

Italialaisen vanha on jotakin aivan muuta kuin tamperelaisen vanha, mietin itsekseni. Nyt puhutaan kuitenkin maasta, jonka ajanlasku alkaa ajasta ennen ajanlaskun alkua.

Vuonna 1779 perustettu Tampere oli vielä 1800-luvun alussa väljästi rakennettu maalaiskylä. Keskustan maamerkiksi nousi 1824 Vanha kirkko. Carl Ludvig Engelin asemakaava alkoi muovata keskustaan sen nykyistä muotoa. Samaan aikaan Tammerkosken rannoille rakennettiin tehtaita, jotka vetivät kaupunkiin lisää väkeä. Kaikki tämä on oikein kunniakasta, muttei muun maailman mittapuulla kovinkaan vanhaa.

Päädyn selittämään italialaismiehelle, ettei Tampereella ole vanhaa kaupunkia siinä merkityksessä, josta hän puhuu. Tampere on kerrostumien kaupunki, seassa uutta ja vanhaa, elämää. Ohjaan hänet Tammerkosken partaalle, kerron tehtaiden merkityksestä kaupungin kehitykselle ja siitä, miten tehdasrakennuksissa työskentelee nyt uuden ajan työmuurahaisia. Mainitsen Amurin työläismuseokorttelin ja sanon pari sanaa puurakentamisesta.

Mies kiittää ja vaikuttaa yllättävän innostuneelta.

Jään miettimään, annoinko kaupungista nyt oikean kuvan.

Kymmenisen vuotta sitten käyty keskustelu palasi mieleen, kun kävin itse Roomassa.

Vatikaanin Pietarinkirkon loistokkuutta ja silkkaa kokoa on vaikea päihittää, samoin kuin Colosseumin ja Pantheonin historiallista arvoa.

Muinaisjäännöksiä ja nähtävyyksiä oli joka nurkan takana niin, että parin päivän jälkeen alkoi olla jo ähkyn partaalla.

Iltakävelyllä harhauduin kurkistamaan sisään hieman nuhjuisen oloisen kivirakennuksen ovista. Vaatimattoman ulkokuoren sisältä paljastui taas yksi niin upea kirkko, että oli pakko nauraa ääneen.

Kaiken sen överiyden rinnalla oma asuinkaupunki alkoi viehättää. Tampereella on omanlaisensa historia, juuri sille sopiva ja sopivan mittainen. Roomaksi emme voi muuttua, mutta se ei ole tarpeenkaan. Meillä on oma tarinamme, kunhan vain osaamme kertoa sen oikealla tavalla myös muille.

Kirjoittaja on Aamulehden uusien yleisöjen päällikkö.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut