Kolumni: Unelmoin ratikan uhkaaman puiston säästämisestä, vaikka tiedän sen turhaksi - Kolumnit - Aamulehti

Unelmoin ratikan uhkaaman puiston säästämisestä, vaikka tiedän sen turhaksi

Liito-oravaa uhkaa eniten elinympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminen hakkuiden seurauksena. Pienen metsätupsun säästäminen ei riitä suojelutoimeksi, kirjoittaa toimittaja Marjaana Karhunkorpi.

21.11. 7:00

Aamulehti

Ilo on ammennettava yksityiskohdista. Kävi niin, että erään apinalajin pelättiin hävinneen kokonaan. Sitä ei ollut nähty 40 vuoteen. Kongon tasavallan paikallisyhteisöillä oli kuitenkin aavistus, että apinalaji saattaisi sinnitellä vielä jossain.

Piliocolobus bouvieri -apina onnistuttiin kuvaamaan vuonna 2015. WWF:n lehdessä julkaistun kuvan mukaan kyseessä on mainion näköinen otus. Turkki on selästä punertava, vatsa ja osa poskista valkoiset, muu pää musta. Tyyppi istuu puussa niin kuin ei mitään.

Aina paranee, sillä tänä vuonna WWF:n suojelutyöntekijät onnistuivat kuvaamaan apinasta videon Ntokou-Pikoundan kansallispuistossa Kongossa. Kuvitelkaa se tilanne. Kuvaaja on varmasti alan konkari, mutta silti. Mikä upea, liikuttava ilon hetki!

Mitä tekemistä tällä kaikella on marraskuisen Tampereen kanssa? Ainakin ajatus siitä, että jokainen meistä on vastuussa siitä, mitä luonnonkirjolle tapahtuu.

Sain hiljattain tietää, että lenkkipolkuni varressa Lentävänniemessä on liito-oravan pesäpuu. Olen siitä asti pysähtynyt päivittäin puun juurelle katsomaan korkealla sijaitsevaa suuaukkoa. Toivotan uskollisesti kaikkea hyvää sinne yläilmoihin, missä murut pienet lienettekin. Täkäläisen paikallisyhteisön mukaan pesässä oli viime keväänä poikasia.

Liito-orava on tiukasti suojeltu laji. Ilman sitä kävisi varmaan niin, että liitureiden vähenemistä seurattaisiin vain hiljaa sivusta.

Liito-oravaa uhkaa eniten elinympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminen hakkuiden seurauksena. Pienen metsätupsun säästäminen ei riitä suojelutoimeksi. Liito-oravalle täytyy turvata pesäpaikat, ruokailupuustot ja metsäalueiden väliset kulkuyhteydet.

Lentävänniemen pesäpuulta on kymmenen minuutin kävelymatka Pyhällönpuistoon. Kun ratikan päätepysäkki rakennetaan tälle alueelle, täytyy puiston eteläosasta kaataa puita.

Raitiotieallianssin luontovaikutusarvioinnissa todetaan, että Pyhällönpuistoon sijoittuu liito-oravan elinpiiri, joka oli laajimmin käytössä seurantavuonna 2017. Keväällä 2020 alueelta ei arvioinnin mukaan tavattu asuttua elinpiiriä. En osaa sanoa tästä mitään. Tunnen vain, miten sydämeni hakkaa.

Kukapa tälle mitään voi? Jos jotain uskaltaisin toivoa, se olisi se, ettei Pyhällönpuiston puita kaadettaisi parhaaseen pesintäaikaan. Unelmoin siitä, että ratikan nielemä puiston osa päätettäisiin jollain ihmeen keinolla sittenkin säästää, mutta tiedän sen turhaksi.

Jäljelle jää ilo, joka on ammennettava yksityiskohdista. Minulle se on pesäpuu polkuni varrella.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut