Kolumni: Suomen kielen turhin sana on ”niin” - Kolumnit - Aamulehti

Suomen kielen turhin sana on ”niin” – muun muassa näissä tilanteissa sanan voi huoletta jättää pois

Monelle niin-sanojen käyttäminen tuo lohtua, koska sen ujuttaminen kirjoitettuun kieleen tuntuu tuttavalliselta. Niin-sanoin höystetty lause ei tunnu töksähtelevältä.

11.10. 7:03

Aamulehti

Niin. Mistähän sitä aloittaisi.

Niin tai näin, asia on niin, että ”niin” on monen suomalaisen suosikkisana. Nimitän runsaasti niin-sanoja käyttäviä henkilöitä niinisteiksi.

”Niin” tuo ajatteluaikaa, ja sitä voi käyttää kaikissa yhteyksissä. Se voi tarkoittaa monenlaista, mutta samalla ei mitään.

Jos kaikki suomalaisten kirjoittamat niin-sanat printtaisi ja laittaisi jonoon, jono ulottuisi varmasti Pirkanmaan rajojen ympäri.

Koska olen niin-kriittinen, listaan tähän muutaman toimettoman niin-sanan ja kerron, miten asiat voisi muutenkin ilmaista.

1. Niin eli kyllä. Usein niin-sana käy vastineeksi kaikille myöntäville sanoille: kyllä, joo, juu, aivan, täsmälleen.

Niin-sanassa ikävää on se, että sen voi tulkita sanaksi, joka ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että puhuja ajattelee asiaa. Tällöin kuulija jää odottamaan, mitä mieltä niinisti on oikeasti, kun on pohtinut asiaa hetken niin-sanan turvin.

”Oletko oikeasti tätä mieltä, että niin-sanasta pitäisi kokonaan päästä eroon?”

”Niin, en.”

2. Sivulause-niin. ”Jos niin-sanan käytöstä luovutaan, niin teksteistä tulee lyhyempiä.”

Kokeile poistaa niin-sana ja katso, mitä tapahtuu. Vastaus: ei yhtään mitään. Paitsi se, että neljä turhaa kirjainta katoaa.

3. Siten niin. Ei ole väliä, käyttääkö lauseessa sanaa ”siten” vai ”niin”. Siten on kirjakielisempi ja niin puhekielisempi. Monesti ihmiset valitsevat ”niin” koska se on tuttu ja turvallinen. Joskus voi heittäytyä villiksi ja kokeilla kirjoittaa ”siten”.

Niin tai näin. Kirjoitti niin-sanan tai ei, tämä kaikki on hiusten halkomista. Jos joutuu kirjoittamaan pitkiä tekstejä, pienistä puroista tulee kuitenkin nopeasti suuria virtoja. Mitä enemmän tyhjiä sanoja käyttää, sitä vähemmän asiaa mahtuu pitkään tekstiin.

Samaa voi kokeilla kuitenkin-sanalla. Muuttuuko lause oikeasti, jos niin- ja kuitenkin-sanat poistaa? Vahva veikkaukseni on, että viesti menee perille lyhyemmilläkin sanankäänteillä.

Kotimaisten kielten keskuksen mukaan niin-sanan maneerimainen käyttö on tyylirikko. Se on myös valitettavan tyypillistä kirjoitetussa kielessä.

Monelle niin-sanojen käyttäminen tuo lohtua, koska sen ujuttaminen kirjoitettuun kieleen tuntuu tuttavalliselta. Niin-sanoin höystetty lause ei tunnu töksähtelevältä, vaan siihen tulee sopivaa pehmeyttä.

Niinistin haittana on se, että hän vie lukijalta aikaa ja lisäksi tuntuu epävarmemmalta kuin asioita töksäyttelevä tiivis kirjoittaja.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos