Kolumni: Yksi poliisilta saapunut puhelu sai minut muuttamaan nimeni - Kolumnit - Aamulehti

Yksi poliisilta saapunut puhelu sai minut muuttamaan nimeni

”Aluksi puheluihin vastaaminen hauskuutti, mutta lopulta aloin huolestua niiden määrästä. Lopullinen niitti tuli, kun sain keväällä toiselle kuuluvan viranomaispuhelun”, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Jaana Leena Kerola.

4.8.2021 6:00

Aamulehti

Yli 30 vuotta sitten jätin tekemättä jotain, joka alkoi vaikuttaa elämääni, kun pudotin häirintää välttääkseni numeropalvelusta osoitetietoni pois. Vastailin muualla asuville kokonimikaimoille kuuluneisiin puheluihin välillä useinkin. Puheluita tuli autohuollosta, pankista ja ties mistä.

Aluksi puheluihin vastaaminen hauskuutti, mutta lopulta aloin huolestua niiden määrästä. Lopullinen niitti tuli, kun sain keväällä toiselle kuuluvan viranomaispuhelun.

Vastasin kokonimikaimalleni kuuluvaan puheluun nimelläni. Poliisi esitteli itsensä ja sain heti kuulla jotain, jota minun ei pitäisi missään tapauksessa tietää.

Olin hämmentynyt, mutta myös vihainen.

Sukunimeäni kantaa Suomessa noin 440 henkilöä, joista harvalla on sama kutsumanimi kuin minulla.

Luulin, että poliisi tarkistaa, kenelle soittaa – ja etenkin, jos hän aloittaa puhelun kiivaalla kysymyksellä, joka sisältää kokonimikaiman läheisen koko nimen.

Kuultuaan, että olen väärä henkilö, poliisi manasi osoitteiden puuttumista numeropalveluista ja lopetti puhelun tavoittaakseen oikean henkilön.

Tämän kokemuksen jälkeen päätin liittää toisen nimeni väliviivalla kutsumanimeeni.

Digi- ja väestötietoviraston sivustolla selvisi, että nimenmuutoksissa on kuukausien suma. Media on raportoinut, että viraston pitkien käsittelyaikojen vuoksi ovat kärsineet henkilötunnusta odottavat ja asuntokauppaa tekevät.

Tein ruuhkasta huolimatta anomukseni. Maksoin samalla 55 euroa, sillä sähköisessä palvelussa tehdyn anomuksen käsittelymaksu pitää maksaa heti.

Aloin pohtia kesälomalla nimiasiaa ajan kanssa ja tajusin, että olin ollut yhtä hätäinen kuin väärään numeroon soittavat. Peruin häpeillen hakemukseni sähköpostitse, sillä järkevintä olisikin nykyisten nimieni kirjaaminen ilman väliviivaa verkkopalveluun kutsumanimeksi. Toimi oli nopea ja ilmainen. Säästyin passin ja ajokortin uusimiselta väliviivan tähden.

Harmittavaa oli se, että aiemmin maksamani eurot jäivät virastolle. Se pitää säädösten mukaan ennakkoon maksetun rahan oli päätös mikä tahansa.

Nimi on tunneasia. Yli 30 vuotta sitten mietin äitini kanssa Jaana Leenan ottamista kutsumanimeksi pelkän Jaanan sijaan.

Äitini ilahtui aikeestani, sillä Leena-nimi oli se, jonka hän tunnisti omakseen. Joku alkoi kutsua häntä varhain Leenaksi, vaikka virallisesti hän oli Alli Helena.

Äitini virallisti lopulta Leena-nimen kahden muun etunimensä eteen. Tämä tapahtui lähes samassa iässä kuin tein oman ratkaisuni.

Tämä tekee nimeni muuttamisesta erityisen, vaikka äitini ei olekaan enää tätä näkemässä.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut