Kolumni: Linnaa ei innovaatiopuheella korvata - Kolumnit - Aamulehti

Jos Tampereen yliopisto luopuu Linnasta, on sillä haastava työ osoittaa, etteikö kyseessä ole erittäin merkittävä heikennys

Tampereen yliopisto saattaa luopua Linna-rakennuksesta. Jos näin käy, innovaatiopuheella ja muutamalla uudella opiskelunurkkauksella ei sen jättämää aukkoa täytetä, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Ilari Leppäniemi.

29.6.2021 6:00

Aamulehti

Tampereen yliopisto selvittää mahdollisuutta luopua keskustakampuksen Linna-rakennuksesta. Päätöksiä tehdään vielä tänä vuonna.

Taustalla on syksyllä 2020 hyväksytty kampuskehitysstrategia. Siinä linjataan, että korkeakouluyhteisö vähentää tilojaan 25 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Strategiatekstissä vähentäminen todetaan osaksi korkeakouluyhteisön tavoitetta olla hiilineutraali vuonna 2030. Talouskin painaa – yliopisto haluaa karsia tilakustannuksia merkittävästi.

Lue lisää: Tampereen yliopisto suunnittelee tilojensa vähentämistä jopa neljänneksellä – Linna-rakennuksesta saatetaan luopua

Yliopiston rivijäsenenä täytyy sanoa, että huolestuttavalta kuulostaa.

En ole ajatuksen kanssa yksin. Linnan puolesta organisoidaan jo mielenosoitustakin.

Pääkirjastoksi vuonna 2006 valmistunut Linna on monella tapaa keskustakampuksen sydän. Jos yliopistossa on kyse siitä, mistä luulen, eli lukemisesta ja kirjoittamisesta, on Linna rakennuksena aivan omaa luokkaansa vaikkapa Päätaloon verrattuna.

Linnaa suunnitellessa on osattu vastata tavallisten opiskelijoiden tarpeeseen. Linnassa on tavallisia tuoleja ja tavallisia pöytiä ja toimivia pistorasioita ja vieläpä niin paljon, ettei Sorin sillalla tarvitse murehtia, mahtaako niiden äärelle tänään mahtua.

Kaiken kruunuksi valtaosassa Linnan opiskelutiloja kuuluu olla hiljaa. Avokonttorihenkiset opiskelutilat tai kahvilat sopivat yksille, mutta toisille äänettömät, keskittyneen yksinopiskelun mahdollistavat paikat ovat laadukkaan opiskelun edellytys.

Kiitosvirren omakohtaisena loppukaneettina todettakoon, että liki kaikki järkevät asiat, joita olen Tampereen yliopistossa tehnyt, olen tehnyt Linnassa.

Jos Linnasta päätetään luopua, on yliopistolla haastava työ ensin perustella ja sitten käytännössä osoittaa, etteikö kyseessä ole merkittävä heikennys opiskelun ja tutkimuksen tekemisen edellytyksiin. Innovaatiopuheella ja muutamalla uudella opiskelunurkkauksella siitä ei selvitä.

Koronan aiheuttaman etäajan parhaita oppeja tultaneen pitämään esillä. Pandemiassa opittuun etäilyyn vetoamalla ei kuitenkaan toivottavasti ryhdytä systemaattisesti perustelemaan suurta tilojen karsimista, vaikka laajan etätyön ja -opiskelun mahdollistaminen tulevaisuutta onkin.

Linnan kohtalo on toki vielä epävarma – muitakin vaihtoehtoja on pöydällä kerrottu olevan. Voipi olla, että niistä saisi repäistyä ihan tällaisen samanlaisen kolumnin. Päätös vähentää tiloja 25 prosenttia kun on jo itsessään niin suuri, ettei sitä voi vaivihkaa toteuttaa.

Kampuskehityksen johtaja Satu Hyökin mukaan kirjasto oppimisympäristöineen tulee säilymään kaikilla kampuksilla. Toivottavasti tärkeysjärjestyksen kärkipäässä on myös se, etteivät niiden palvelut kovin merkittävästi heikkenisi.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut