Suuri äänivyöry muuttaa maailmaa - Kolumnit - Aamulehti

Suuri äänivyöry muuttaa maailmaa

Oma aikamme ei jää historiaan viheliäisestä kulkutaudista. Se, mikä muistetaan, on puheen ja kirjoituksen ankara kaksinkamppailu.

3.5. 13:01

Aamulehti

Muistatteko te? Oliko se Ahtisaaren presidenttikautta, kun puhuminen alkoi tuntua nololta ja vanhanaikaiselta?

Kaverin kuulumisten tiedustelu perinteisellä puhelulla muuttui tunkeilevaksi, miltei kotirauhan häirinnäksi. Fiksu ihminen naputteli asiansa tekstiviestiin.

Elettiin maailmassa, missä painetulla sanalla meni lujaa. Lause ”olen kuullut asiasta” ei vakuuttanut ketään. ”Olen lukenut asiasta” oli isku, jolla nujerrettiin vastaväitteet.

Vähitellen ihmiskunta oppi varomaan kaikenlaista ääneen lausuttua kyselemistä. KVG! Kasvot säilyivät, kun hipsi koneelle ja luki netistä.

Sitten tapahtui jotakin ennenkuulumatonta. Juuri kun uskoimme, että kovapintaiset kaverukset teksti ja kuva olivat päässeet lopullisesti voitolle, alkoi puheen vastarinta. Ensin kuiskien, ja nyt jo täyteen ääneen kailottaen.

Painettujen kirjojen myynti lähti luisuun. Aikaansa seuraava ihminen ei enää etsinyt lukulaseja romaanin seuraksi, hän halusi kuulla tarinankertojan äänen. Markkinat vastasivat ja synnyttivät äänikirjapalveluiden armadan.

Radion puheohjelmat oli tuomittu kuolemaan vanhuuteen yhdessä viimeisen aamuhartauksia seuraavan mummon kissan kanssa.

Sitten radio-sana keksittiin vaihtaa audioksi ja nykyisin ihmistä ei ole olemassa ilman omaa podcastia. Turha kuvitella, että julkkis kertoisi alkoholismistaan Hymyn haastattelussa. Ei, hän avaa paljastuksella intiimin podcastinsa, omalla äänellään.

Äänen vastaiskua ei otettu vakavasti niin kauan kuin maailman omahyväiset valtiaat Facebook ja Twitter hylkivät puhetta.

Kunnes tänä vuonna maa alkoi järistä. Sosiaalisen median pelikentälle ilmestyi Clubhouse, ja kaikki vanhat pelurit säpsähtivät.

Pelkälle puheelle perustuva Clubhouse on nyt se paikka, missä edelläkävijä henkistyy keskustelemalla. Samalla hän ylistää uutta, syvällistä aikakautta, josta kuvien ahdistava pinnallisuus ja kirjoitetun tekstin ylivalta on häädetty historiaan.

Entäpä minä? Kiitos kysymästä. Sen verran olen mennyt virran mukana, että olen alkanut suosia yhtäkkiä suureen suosioon nousseita Ylen arkistokuunnelmia.

Ritva Valkaman ääni Vainaja-dekkareissa on ihana. Sitä paitsi tapahtumat sijoittuvat uneliaaseen divariin. Hykertelen tyytyväisenä, kun milloin mikäkin painettu kirja sysää arvoituksen käyntiin.

Vanhan pölyisen niteen välistä voi löytyä salaperäinen kirje. Eipä onnistu äänikirjalta semmoinen.

Puheen ja kirjoituksen armoton kamppailu saattaa hyvinkin olla se asia, mistä oma aikamme tulevaisuudessa muistetaan. Eikä esimerkiksi viheliäinen kulkutauti.

Sanokaa minun sanoneen. Tai, öh, kirjoittaneen.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?