Kolumni: Kun tuputetaan, minä en syö - Kolumnit - Aamulehti

Kun tuputetaan, minä en syö – Moraalinen hyvä on jotain niin suurta, että se voi puhjeta esiin vain täydellisen vapauden ilmapiirissä

Meille tuputetaan elämäntapaa, ruokavaliota, rihkamaa ja isompaa tavaraa, lehtiä, turvajärjestelmiä ja poliittisia näkemyksiä, kirjoittaa Arto Köykkä.

21.2. 10:31

Ensimmäisinä kouluvuosinani oli joka neljäs maanantai makaronivelliä. Inhosin sitä niin paljon kuin ikinä oli mahdollista. Sain kuulla joka kerta, että "ainakin täytyy maistaa", mutta maku ei muuttunut mihinkään, kun ruokalista tuli uudelle kierrokselle. Ruoka oksennutti, ja taas oli otettava lautaselle kaksi lusikallista ällöttävää velliä. Siirtelin kolmea makaronia sinne tänne.

Puolessa tunnissa ruokala tyhjeni oppilaista, ja minä istuin yhä paikallani. Vihdoin joku keittiön täti tuli korjaamaan lautasen pois, ja sain lähteä oman luokan suuntaan. Kaiken lisäksi oli sietämätön nälkä.

Tein koulupäivää pelkän aamupalan varassa, ja helpotusta tuli vasta kello kuudentoista aikaan kotona. Noissa koitoksissa minusta kehittyi nälän tunteen kokemusasiantuntija.

Makaronivellin väkisin syöttämistä kutsun tuputtamiseksi. Ihmistä ei pidä pakottaa syömään sellaista, mitä hän ei todistettavasti kykene nielemään.

Olen välttänyt sen nuoren miehen kohtalon, joka selitti terapiassa: "Se oli silloin, kun isä aloitti tämän urheiluharrastukseni." Hyvää onnea oli myös lukion viimeisellä, kun äidinkielen opettajani tyytyi vain esittelemään Seitsemää veljestä. Naapuriluokan opettaja sen sijaan luetutti Dostojevskin Karamazovin veljekset pahimmassa koeruuhkassa. Olisin voinut saada siitä elinikäisen vamman, mutta varjelluin.

Myöhemmin olen lukenut Karamazovin veljekset kahdeksan kertaa. Olisi voinut jäädä kokonaan lukematta, jos abiturienttivuonna olisi pakotettu. Tyrkyttäminen on sitäkin, että ihmiselle syötetään väkisin jotain sellaista, mihin hän ei ole vielä valmis.

Meille tuputetaan elämäntapaa, ruokavaliota, rihkamaa ja isompaa tavaraa, lehtiä, turvajärjestelmiä ja poliittisia näkemyksiä.

Viikko sitten annoin innokkaan puhelinmyyjän kaupitella niin kauan kuin hän jaksoi. Välillä tyydyin vaisusti sanomaan: "Mutta kun en osta." Puhelu kesti 9 minuuttia 40 sekuntia.

Minua on eniten mietityttänyt maailmankatsomusten tyrkyttäminen, jotta en vain itse syyllistyisi siihen. Työnäni kun on pitää esillä sekä uskoa että viisaita ajatuksia. Olen niiden välittämisessä vankasti vapauden kannalla.

Elämäni tärkeitä kirjoja on espanjalaisen teologin González-Fausin Taivasten valtakunnan logiikka.

Sen pohjalta voi hyvin pohtia, millä ehdoilla nuoria on lupa ohjata sellaisen äärelle, minkä arvoa he eivät aivan heti huomaa. Gonzáles-Faus näkee syvälle. Hänen mukaansa moraalinen hyvä on jotain niin suurta, haurasta ja lahjaksi annettua, että se voi puhjeta esiin vain täydellisen vapauden ilmapiirissä. Toisenlaista on moraalinpuolustajien väkivaltainen kiihko. Se tuottaa parhaimmillaankin vain muovista hyvää.

Arto Köykkä

Kirjoittaja on Pirkkalan seurakunnan kappalainen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?