Ovatko Moskovan asukkaat muuttuneet? – Bulgakovin klassikko on kestänyt hyvin aikaa - Kolumnit - Aamulehti

Ovatko Moskovan asukkaat muuttuneet? – Bulgakovin klassikko on kestänyt hyvin aikaa

5.2. 6:30

Huhtikuussa vuonna 1977 moskovalaisessa Taganka-teatterissa kohistiin. Silloin tuli ensi-iltaan Master i Margarita -niminen näytelmä, joka perustui Mihail Bulgakovin (1891–1940) samannimiseen romaaniin. Suomessa se tunnetaan nimellä Saatana saapuu Moskovaan.

Romaani oli julkaistu Neuvostoliitossa ensimmäisen kerran vasta 26 vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen vuosina 1966–67 Moskva-kirjallisuuslehdessä, tosin raskaasti sensuroituna.

Toki ihmisiä kiinnosti, mitä oli sensuroitu, ja niinpä täydennetty versio alkoi kiertää maan alla kädestä käteen. Taganka-teatterin perustaja ja ohjaaja Juri Ljubimov (1917–2014) kiinnostui tekstistä ja halusi ohjata sen näytelmäksi, mutta kesti vuosia ennen kuin viranomaiset antoivat siihen luvan. Vielä ennen ensi-iltaakin teatterissa pelättiin, että näytelmän esittäminen saatetaan kieltää hetkellä minä hyvänsä.

Mikä Bulgakovin romaanissa oli niin vaarallista? Jo kirjan alkulehdiltä käy ilmi, että se on piikikäs ja jopa karnevalistinen satiiri neuvostotodellisuudesta. Romaanissa ihmisiä katoaa oudosti, asuntokysymys on polttava ja mahtipontisia vappurunoja rustaava runoilija huokaa, ettei usko mihinkään, mitä kirjoittaa.

Kirjassa oli muutakin, mikä nyppi viranomaisia. Ateismia julistavassa maassa oli suorastaan anarkistista kirjoittaa uskonnosta ja mystiikasta, joilla niin ikään on tärkeä rooli Bulgakovin syvällisessä romaanissa.

Näytelmä sai pyöriä Tagankassa vuoteen 1984 asti. Tuolloin viranomaiset määräsivät, että kaikki Ljubimovin ohjaukset on poistettava ohjelmistosta. Jotta viesti olisi ollut mahdollisimman selvä, ohjaalta riistettiin myös Neuvostoliiton kansalaisuus. Tämän seurauksena Ljubimov siirtyi työskentelemään ulkomaille.

Myös kirjailija Bulgakov olisi itse halunnut samaa – tulla karkotetuksi ulkomaille – mutta ei koskaan saanut edes ulkomaanpassia. Lähtöhalujen syynä oli se, että hänen teoksiensa julkaisu oli Neuvostoliitossa erittäin nihkeää, ja kirjailijan taloudellinen tilanne oli sen vuoksi ajoittain surkea. Bulgakov ei luovuttanut vaan kävi kohtaloaan päin. Hän kirjoitti Neuvostoliiton johdolle ja suoraan pääsihteeri Josif Stalinille kirjeitä, joissa hän vaati ensin passia ja myöhemmin karkotusta.

Mestari ja Margarita -romaaniaan Bulgakov kirjoitti vuosina 1928–1940 salassa, sillä hän tiesi, ettei sitä julkaistaisi. ”Jos kirjailija vaikenee, hän ei ole oikea kirjailija”, Bulgakov julisti eräässä kirjeessään neuvostojohdolle.

Bulgakov kuoli perinnölliseen munaissairauteen Moskovassa vuonna 1940. Vielä sairasvuoteeltaan hän saneli korjauksia suureen romaaninsa, jotka hänen vaimonsa Jelena Bulgakova kirjoitti talteen. Ilmeisesti Bulgakov jaksoi uskoa viimeiseen asti, että hänen teoksensa pääsee joskus julki. Kuudes ja täydellisin versio romaanista ilmestyi vasta vuonna 1989.

Ljubimovin ohjaamaa näytelmää esitetään edelleen Tagankassa ja tänä keväänä myös Tampereen Teatterissa, jos vain viheliäinen koronatilanne sen sallii.

Vaikka Bulgakov kirjoitti romaaninsa Stalinin ajan Neuvostoliitossa, se on kestänyt aikaa. Mieleen hiipii romaanista taikuri Wolandin eli Saatanan kysymys: ”Ovatko Moskovan asukkaat sinusta kovasti muuttuneet?” Tämä kysymys oli tietenkin alun perin sensuroitu.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos