Pakkasaamu muistutti, miksi oma auto on helpompi vaihtaa ratikkaan kuin bussiin - Kolumnit - Aamulehti

Pakkasaamu muistutti, miksi oma auto on helpompi vaihtaa ratikkaan kuin bussiin

Parhaassa tapauksessa ratikkaan astuja tietää täsmälleen, koska vaunu saapuu pysäkille ja koska ollaan perillä, matka käy sujuvasti ja mukavasti ja vie kyllin lähelle tavoiteltua määränpäätä, penkkiin ei jäädy kiinni ja yksityisautoiluun verrattuna sekä aikaa että rahaa säästyy. Yksi ongelma tosin vielä jää.

22.1. 7:00

Vuorotyöt ja niihin huonosti sopivat bussivuorot ovat viime vuosina muuttaneet minut aktiivisesta joukkoliikenteen käyttäjästä yksityisautoilijaksi. Viime viikolla perjantain vastaisen yön pakkanen oli kuitenkin liikaa autolleni. Siksi palasin pitkästä aikaa bussipysäkille.

Kun olin odottanut vajaan 20 asteen pakkasessa 10 minuuttia yli sen ajan, jolloin bussin piti tulla, muistin, mikä bussilla matkustamisessa koettelee kärsivällisyyttä kaikkein eniten: epätäsmällisyys.

Bussiin päästyäni matka meni oikein mukavasti. Oli lämmintä, eikä penkkiin meinannut jäätyä kiinni kuten omassa autossa kovalla pakkasella. Kanssamatkustajillakin oli maskit ja tilaa oli niin hyvin, ettei tarvinnut istua lähikontaktissa kenenkään kanssa.

Liikenteessä tietenkin sattuu ja tapahtuu, eikä epätäsmällisyys yleensä ole sen paremmin bussifirman kuin kuljettajankaan vika. Ymmärrän myös, että mitä tympeämpi sää pysäkillä on odottaa, sitä hankalampi yleensä on myös se keli, jossa kuljettaja yrittää pitää aikataulusta kiinni.

On kuitenkin niin, että elämässä on tapahtunut perustavaa laatua oleva muutos sen jälkeen, kun opiskelu ja pätkätyöt vaihtuivat vakitöiksi ja opiskelija-asunto bussireitin varrelta omaksi pihaksi keskuskaupungin naapurissa.

Muutoksen voi tiivistää näin: ennen olin valmis käyttämään aikaa säästääkseni rahaa. Nyt olen valmis käyttämään rahaa säästääkseni aikaa. Aina näyttää elämässä olevan pula jostakin.

Tästä näkökulmasta on helppo ymmärtää, että ratikan etuna toistetaan sitä, että se on täsmällinen, sujuva ja nopea liikenneväline. Kaltaiselleni ihmiselle juuri se on aidosti kilpailuvaltti, jos vain reitti osuu oman arjen varrelle.

Täsmällisyyden ja sujuvuuden teemaan kiertyvät myös ratikan väistämissäännöt. Raitiovaunuvalolla pysäytetään muu liikenne ratikan tullessa risteykseen tai liikenneympyrään, ja tasa-arvoisessa risteyksessä ratikalla on etuajo-oikeus. Hämeenkadulla osa entisistä suojateistä on nyt ylityspaikkoja, joilla jalankulkijat ja pyöräilijät väistävät ratikkaa ja muuta liikennettä toisin kuin suojateillä.

Väistämissäännöissä on opeteltavaa. Pitää kuitenkin muistaa, että ratikassa saattaa olla jopa 264 matkustajaa. Olen valmis kernaasti odottamaan risteyksessä raitiovaunun menoa, jos vaihtoehto on, että ratikan sijaan samaa risteystä ruuhkauttaa sata henkilöautoa ja pari bussia.

Ratikan täsmällisyys tietysti edellyttää myös sitä, että kalusto ja järjestelmä ovat kunnossa, kaikki liikkujat tuntevat säännöt ja noudattavat niitä, pysäköintiä ei harrasteta ratikkakiskoilla eikä onnettomuuksia satu.

Parhaassa tapauksessa ratikkaan astuja tietää täsmälleen, koska vaunu saapuu pysäkille ja koska ollaan perillä, matka käy sujuvasti ja mukavasti ja vie kyllin lähelle tavoiteltua määränpäätä, penkkiin ei jäädy kiinni ja yksityisautoiluun verrattuna sekä aikaa että rahaa säästyy.

Tämä ongelma tosin vielä jää: raitiovaunussa ei kehtaa laulaa epävireisesti mukana, kun radiosta tulee entisen nuoren elämän hittikappale.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?