Historian pisin veneilykausi - Kolumnit - Aamulehti

Historian pisin veneilykausi

18.11.2020 12:01

Veneilykausi kesti tänä vuonna pitkään, pitempään kuin koskaan aikaisemmin minun veneilyhistoriassani. Syynä oli kaksi isoa mörköä: ilmastonmuutos ja korona.

Kun iso-K sulki maailman maaliskuussa, laskettiin Tippa vesille kaksi kuukautta normaalia aikaisemmin. Ja voi sitä vapauden tunnetta! Pyhäjärvi oli niin kaunis ja hiljainen ja minä olin niin onnellinen.

Veneiden ensirekisteröinnit nousivat tänä kesänä neljänneksellä ja tämän huomasi myös Pyhäjärvellä. Yleensä kauden ulkopuolella Viikinsaaressa on saanut paistella makkaraa ihan itsekseen, mutta ei nyt: porukoita oli jo huhtikuussa Lempäälästä asti. Myös pienemmissä saarissa oli vilskettä. Kun harrastuksia tai muita menoja ei ollut, vene kutsui yhä useammin.

Itsensä tunsi todella onnekkaaksi, kun oli mahdollisuus lähteä vesille. Moni muukin varmasti huomasi, että etätyöhässäkän aiheuttamalla kotikaaoksella ei ollut väliä, kun lähes ovelta avautui toinen maailma.

Maailma, jota tuuli, vesi ja valo hallitsevat. Maailma, jossa ei ole stressiä eikä kotitöitä, vaan eväitä, pitkiä iltoja, kylmiä varpaita ja tuulen takuttamaa tukkaa. Veneessä ei tarvitse edes puhua kuin rantautuessa. Voi vaan olla.

Kesän arki-iltoina veneily oli parhaimmillaan. Liikennettä ei ollut liikaa ja tuntui kuin olisi ollut koko ajan lomalla. Saattoi korvata iltapalan eväillä veneen keulassa ja katsella hiljaa auringon hiipumista lapsi kainalossa. Iltasuihkun sijaan saattoi sukeltaa vielä kerran vaaleanpunaiseksi värjäytyneeseen veteen.

Viikonloppuisin sen sijaan suosituimmilla uintipaikoilla oli suorastaan ruuhkaa ja saunalauttoja ja vesijettejä tuntui ilmestyvän joka viikko uusia. Usein päivät vesillä venyivät ja olisi mieli tehnyt skipata ruuanlaitto ja napata jostain syötävää tai mennä pitsalle ja viinilasilliselle johonkin, mutta ne paikat ovat Pyhäjärvellä harvassa. Viikinsaari on ihana, mutta lähes ainoa.

Lokakuussa toinen kesän vakipaikka, Viinikanniemi, sulkeutui ihan lopullisesti. Usein paras vaihtoehto oli hakea eväät marketista.

Eräänä päivänä puhelin muistutti minua, missä olin muutama vuosi sitten. Kun katsoin onnellista naamaani yhdessä maailman lempipaikoistani, Rodoksen pursiseuran kahvilassa, en voinut olla miettimättä, miksei meillä ole purjehdusseuran ravintolaa Pyhäjärvellä.

Ehkä mielikuvani on vähän värittynyt, koska kuvasta päätellen join cappuccinoa yhdellä ja aperolia toisella kädellä, mutta mieluusti tekisin saman myös täällä.

Saunaravintola Kuuma on lähinnä tätä, mutta sieltäkin varsinaiset veneilijöiden palvelut puuttuvat. Pyhäjärven ympärillä on monia kaupunkeja, mutta kenelläkään ei ole rantaravintolaa vierasvenesataman kyljessä eikä satamapalveluita Pyhäjärven puolella. Paljon myös tuli kyseltyä uusia kohteita toisilta veneilijöiltä, mutta ihmetys oli monella sama.

Kun on veneellä järvellä puoli vuotta vähintään kerran viikossa, kaipaisi kyllä välillä kohteita, joihin rantautua syömään ja olemaan. Tampereella oli kesällä paljon aikaisempaa enemmän yöpyjiä Ratinan vierasvenelaiturissa, ja osa venekunnista vietti laiturissa useita päiviä. Voi vaan ihmetellä, missä he kävivät vessassa ja suihkussa.

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna ajoimme vielä Viikinsaareen. Saari oli hiljainen: vain lumikko kurkki myöhäisiä vieraita minigolf-radan rakenteista. Oli ihana kuunnella tuulta puissa ja aaltoja rannassa ja tutkailla löytyisikö sieniä. Lapsi juoksi onnellisena ympäri saarta koiran kanssa kuin viimeisistä vapauden päivistä nauttien.

Lokakuun lopussa vene nostettiin ylös ja Rakkaani peitteli Tipan hellästi pressuihin. Kun kävelin illalla koiran kanssa rantaan, kurkin kaihoisasti pressun alle. Istuimme rantakalliolle ja katselimme kateellisina muutamia rohkeita, jotka vielä lähtivät vesille. Veikkaanpa, että joku edelläkävijä veneilee tänä vuonna koko talven. Kausi on todellakin pidempi kuin koskaan ennen.

Kirjoittaja on Moron lukijakolumnisti.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut