Kolumni: Mummoni oppi käyttämään sähköliettä - Kolumnit - Aamulehti

Mummoni oppi käyttämään sähköhellaa – Kyllä minäkin opin uutta

18.11.2020 8:21

Aamulehti

Aiemmatkin sukupolvet ovat opetelleet koko elämänsä uusia asioita. 1800-luvun viimeisinä vuosina syntynyt mummoni eli nuoruutensa ilman sähköä. Hän hallitsi ruuanlaiton puuhellalla ehkä tarkemmin kuin minä lämpötilan säätämisen sähköliedessä.

Mummo ei jäänyt puuhellan vangiksi, vaan opetteli aikuisena käyttämään sähköliettä – ja radiota, televisiota, puhelinta ja monta muuta asiaa.

Uuden opetteleminen on ihanaa, kauheaa ja ärsyttävää. Vanha on hallussa, se kuluttaa vähemmän energiaa kuin uusi, johon joutuu koko ajan keskittymään.

Opetteluvaiheessa tuntuu, ettei aivokapasiteetti riitä mihinkään.

Mielessä käy useaan otteeseen ajatus, että vanha olisi ollut parempi. Miksi meitä kiusataan jatkuvasti uusilla asioilla?

Korona-aikana moni on joutunut opettelemaan uusia tapoja ja taitoja.

Aivotutkija Minna Huotilainen (AL 20.4.2019) on antanut monia hyviä vinkkejä oppimiseen. Yksi niitä on sen hyväksyminen, että oppiminen vie aikaa.

Oppiminen vaatii toistoja, kärsivällisyyttä ja ehkä muistilappuja.

Miten mahtavalta tuntuukaan sitten, kun uusi taito on hallussa ja onnistuu ensimmäistä kertaa!

Ei ole väliä, onko kyse kielen vaikean sanan ääntämisestä oikein, onnistuneesta kokkauskokeilusta tai työn tekemisestä uudella tietokoneohjelmalla.

On harhaluulo, ettei vanhempana opi uutta.

Huotilainen kannustaa työelämän konkareita. 40–50 vuotta työelämässä olleet ovat oppimisen asiantuntijoita. Heidän tullessaan työelämään ei ollut vielä edes sähköisiä kirjoituskoneita.

Monet aiemmin opitut taidot kannustavat jatkamaan. Oppiminen onnistuu nyt niin kuin se on sujunut aiemminkin.

Huotilainen kehottaa suhtautumaan oppimiseen positiivisesti, koska motivaatio edistää oppimista. Hän kehottaa myös pätkimään oppimista. Ehkä koko päivän kestävä koulutus ei aina ole paras mahdollinen vaihtoehto.

Mummo-vainaani piti ruuanlaitosta sähköhellalla varsinkin lämpimällä kesäsäällä, koska se ei lämmittänyt tupaa niin kuin puiden polttaminen.

Uutuuksien keskellä ei kaikkea perinteistä pidä heittää menemään. Vanhasta voi myös pitää kiinni, jos se on toimivaa ja järkevää.

Mummoni leipoi leivinuunilla niin kauan kuin hän yleensä vaivasi taikinaa. Paistaminen kuulemma onnistui paljon paremmin kuin sähköuunissa. Hän tiesi täsmälleen, milloin suuri uuni oli sopivan kuuma leiville ja koska taas kakuille.

Parasta aivoille ja muistille on haastaa niitä ja oppia uutta – se myös pitää elämän mielenkiintoisena.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut