Tavarasta luopuminen selvitti pään, mutta houkutuksiin tulee yhä sorruttua – ”Mielihyvähormoni dopamiini siinä vain lauleli laulujaan” - Kolumnit - Aamulehti

Tavarasta luopuminen selvitti pään, mutta houkutuksiin tulee yhä sorruttua – ”Mielihyvähormoni dopamiini siinä vain lauleli laulujaan”

Aluksi turhan tavaran kierrättäminen sujui varovaisesti, mutta lopulta luopuminen tuntui vain helpottavalta. Nyt yritän tehdä vain äärimmäisen harkittuja ostopäätöksiä, mutta aina se ei onnistu vieläkään.

27.10. 7:00

Aamulehti

Ajatellaanpa hetki vuotta 1976. Vain 24 prosenttia suomalaiskodeista omisti silloin väritelevision. Nyt olohuonetta hallitsee suuri, litteä älylaite, jonka kaikkia hienouksia ainakaan minä en osaa edes käyttää.

Jäin miettimään, kuinka mones televisio tuo nykyinen on ja mihin päätyivät vuosikymmenten aikana kaikki vanhat raadot? Ei hajuakaan.

Kuinka palon ylipäätään käsieni kautta on kulkenut tavaraa? Järkyttävän paljon.

Aloin kaksi vuotta sitten kierrättää pois tarpeetonta tavaraa. Homma eteni aluksi varovasti, mutta lopussa jo valtavin kaarin. Nyt operaatio on ohi ja jäljellä on vain häpeän puna entisen shoppailijan poskipäillä.

Tavarasta luopuminen selvitti pään. Jokainen ostopäätökseni on nykyään tarkkaan harkittu. Miksi minä pöljä en havahtunut aiemmin?

Ekosysteemi murentuu

Maailman ylikulutuspäivää vietettiin elokuussa. Siinä tuli taas sopiva hetki pysähtyä sen tosiasian eteen, että jokaisen yksilön valinnoilla on merkitystä samalla, kun muutosten tuulten pitää puhaltaa kiireesti ihan kaikille yhteiskunnan alueille.

Tutkijat toistavat meille järisyttävää viestiään. Vain luonnonvarojen ylikulutuksen purkaminen voi estää ekosysteemin murentumisen. Tämä ei ole mitään hörhöilyä, vaan kylmää faktaa.

Omistamisen ansa

Tiede-lehti (6/2020) julkaisi kiinnostavan jutun siitä, miten tavara rakentaa minää. Omistaminen kytkeytyy niin lujasti identiteettiimme, että maksamme mieluummin varastoista kuin luovumme mistään.

Omistaminen tekee meistä keitä olemme – tai paremmin haluamme olla. Himoitsemme sitä, mitä muillakin on ja varsinkin sitä, mitä muut katsovat ylöspäin.

Oma matkani turhuuden markkinoilla uhkaa jatkua, jos en pidä varani. Miten vältän esimerkiksi ylellisyystuotteiden satunnaiset houkutukset?

Tiede-lehden mukaan kokemus luksuksesta aktivoi aivojen palkitsemiskeskusta erityisellä tavalla. No niinpä! Sorruin taannoin ostamaan tavallista kalliimman shampoon. Mitä järkeä, vaikka pehmeä, ihanalta tuoksuva shampoo saikin olon tuntumaan sunnuntailta? Mielihyvähormoni dopamiini siinä vain lauleli laulujaan, vaikka toki tukkakin tuli puhtaaksi.

On tässä kuulkaa vielä rutkasti opittavaa, jotta löytää lopullisesti järkevälle ja kestävälle kulutuksen tielle. Mitään vaihtoehtoa ei ole tarjolla. Ei muuta kuin eteenpäin.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?